NYT minulla alkaa olla sellainen olo, että lankaa on liikaa. Huusholliin on viime päivinä muuttanut muutama kilo lankaa lisää ja tänään neuletapaamisessa saan jo maaliskuussa tilatut Norotkin... Lankaa on joka paikassa, ja lisää tulee täysin hallitsemattomasti, ja kuitenkin olen ihan siinä uskossa, ettei mistään voisi luopua. Tai ainakin siltä tällä hetkellä tuntuu, mutta ehkä tilanne muuttuu, kunhan kohta edessä odottava lankainventaario ja lankojen muutto ulkoistettuihin varastotiloihin toteutuu.

Jaa se ulkoistus? Taisin joskus jossain mainita, että siippa osti meidän pihaamme "komistamaan" vanhan parakin, jota hän on kiltisti remontoinut syksyn ja kevättalven. Nyt homma on loppusuoralla ja kohta on syytä ryhtyä kantamaan lanka- ja kangaslaatikoita uuteen kotiin. Ensin pitäisi kuitenkin löytää jostain useita metrejä varastohyllykköä, jotta kaikki tavarat saisi siististi paikoilleen. Täytynee ryhtyä tutkiskelemaan paikallisten kirpputorien ja kierrätyskeskuksen tarjontaa... Parakkiin on tarkoitus myös tulla kaksi erillistä pöytää, joista toinen pidetään (toivottavasti) vapaana kaikesta rojusta, jotta siinä voi leikata kangasta, piirtää ja suunnitella tai muuten vain istua haaveksimassa käsitöistä... Pusu Toiselle pöydälle olisi tarkoitus istuttaa pysyväisluonteisesti ompelukone ja saumuri sekä kenties pienet pöytäkangaspuut.

Haaveissani parakissa on myös jonkinlainen löhösohva (pieni) ja pari mukavaa tuolia ja tietysti iloiset matot lattialla. Minulla ei ollut koskaan pienenä oikeasti leikkimökkiä... Nolostunut Mutta saapi nyt nähdä millä aikataululla nämä asiat toteutuvat.

***

Oikeasti minun piti nyt esitellä nämä uusimmat keväthuivini:

3464126143_e4ee0d7f0b.jpg

Ravelryssä annoin näille nimiksi Not yet Summer -huivi, mutta suomenkielistä nimeä näillä ei vielä ole, tokko tarvitsevatkaan? Tosin tuolle vihreäsävyiselle suunnittelin jo nimeä "Ameriikan ihmemaa", koska huivissa on käytetty Colorado- ja Tennessee -lankoja... Mutta spekseihin:

Mallihan on ihan oma, tosin olen ihan varmasti joskus jossain muussakin blogissa nähnyt tämäntyyppisen huivin - mutten muista missä. Näitä sivusuunnassa neulottuja huiveja olen tosin tehnyt ensimmäisen kerran jo muutama vuosi sitten, nyt malli on vain hieman jalostunut.

Huivi 1 (etualalla): lankoina Zitronin Chat Batik (100 % puuvillaa oleva nauhalanka) sekä Novitan Bambu kaksinkertaisena. Puikot 5 mm, langankulutus 90 g.

Huivi 2 (keskellä): lankoina Zitronin Chat Batik ja Anttilasta ostettu Veera kaksinkertaisena. Puikot 5 mm, langankulutus 88 g.

Huivi 3 (takana): lankoina Zettlin Colorado ja Novitan Tennessee. Puikot 4 mm, langankulutus 65 g.

Huivit ovat juuri sopivia käytettäviksi näin valikaudella - kun isot kolmiohuivit ovat liian suuria, hankalia, paksuja ja kuumia, mutta ilman jotain kaulanlämmikettäkään ei voi kulkea. Puuvillasta tms. tehtyinä nämä ovat ihan kelpoisia asustehuivejakin, ja minulla itselläni on erityisesti mielessä se, että nämä huivit toimivat varmasti hyvin sitten, kun on aika siirtyä kulkemaan työmatkoja kaksipyöräisellä (skootterilla). Ajotakin kauluksen alle kun ei kovin paksu huivi mahdu.

***

Olen unohtanut esitellä myös akvaariomme uusimmat asukkaat, joista tosin yksi jo ehti muuttaa autuaammille uiskentelumaille... Hunajarihmakalat kun piti molemmat lopettaa niiden sairastuttua, oli akvaariossa aika autiota ja tyhjää. Odottelin aikani, vaihdoin vesiä ja sitten kiikutin kotiin pussillisen seeprakaloja:

3464142009_2855af3b57.jpg

Ovat mokomat niin vikkeliä ja rauhattomia epeleitä, ettei niistä saa edes kunnolla kuvia. Vertailukohteena kuvan oikeassa alareunassa rauhallinen kardinaalitetra.

Hauskoja fisuja, poukkoilevat joko ympäri akvaariota sekopäisen oloisina ja kisailevat keskenään tai sitten uivat vastavirtaan suodattimen virrassa ja ajelehtivat sitten taas takaisin aloittaakseen leikin uudestaan. Ruoka-aikana kardinaalit saavat pitää varansa, sillä nämä kaverit riehaantuvat heti, kun kantta vähän raottaa, ja ruoka häviää vauhdilla. Yksi näistä meni jopa tökkimään nuoliaisten pohjatablettia välipalan toivossa... Yllättynyt

***

Että sellaista täällä. Esikoinen kävi eilen Mäntsälässä pelaamassa lätkää alemman tason joukkueen vahvistuksena, ja sieltä tuli kuulema turpiin. Vastustajajoukkue oli voittanut oman kahden A:n lohkonsa ja nousee ensi kaudeksi kolmen A:n divisioonaan, samaan kuin missä Esikoisenkin varsinainen joukkue tulee pelaamaan. Mutta pelaaminen oli kuulema tosi kivaa ja vastustajat hyviä.