Tämä koulukiusaamisjuttu nyt vähän paisui. Eilen illalla sitten kuultiin, että kyseinen poika oli käynyt tönimässä myös Kuopusta jossakin tilanteessa ulkona. Mitään vammoja ei tilanteesta tullut, mutta Kuopus on erityislapsi, mikä tekee asiasta hippusen vakavamman. Neiti oli itse käynyt reippaasti kertomassa asiasta kouluavustajalle. Kun sitten iltasella hieman jututimme Esikoista, kävi ilmi, että kiusaaja, kutsuttakoon häntä nyt sitten vaikkapa Jepeksi (nimi ei siis ole oikea), harrastaa säännönmukaista fyysistä alistamista ja kiusantekoa, joka kohdistuu lähes kaikkiin hänen luokkansa poikiin. Jeppe ei kuulema kestä minkäänlaista itseensä kohdistuvaa huumoria tai arvostelua, vaan reagoi lähes aina fyysisellä väkivallalla. Tyypillistä on kuulema tarttua kohdetta hartiakohdalta takista tai puserosta, tönäistä tai työntää luokan edessä olevan pulpettineliön päälle ja lyödä sitten esim. vatsaan, kun toinen on puolustuskyvyttömänä selällään.

Tämä alkoi sitten kuulostaa jo niin pahalta, että isäntä tarttui pyynnöstäni toimeen ja lähetti sähköpostiviestin luokan opettajalle ja rehtorille. Rehtori vastasikin jo illalla, että hän ryhtyy tutkimaan asiaa tänään heti aamusta, ja kun olimme hieman epäilleet, mahtaako koulun keinovalikoimasta riittää eväitä tällaisen lapsen käsittelyyn, oli vastauksessa todettu, että koululla on kyllä varsin kattava keinovalikoima asiaan puuttumiseen. Toivotaan niin, en haluaisi, että käy kuten toisen iltalehtemme lööpissä tänään näkyi olevan, että kiusatun pojan raivostunut isä säntäsi luokkaan kesken tunnin.

Iidalle toteaisin kommenttivastauksena, että tuohon tyyliin minuakin aikoinaan kasvatettiin, mutta nykyään linjanveto on huomattavasti vaikeampaa. Jos toinen provosoi pelkästään suullisesti, ja toinen sitten hermostuu ja käy käsiksi, kumpi aloitti? Kumman on syy? Ja jos antaa lapselle luvan lyödä takaisin, kuka selvittää, kumpi löi ensin, jos ei aikuista ole vieressä tilannetta alusta asti seuraamassa? Ja vaikka itse lapsena toiminkin toisin, olen aikuisiässä aina vain vakaammin tullut siihen tulokseen, että takaisin lyömistä on vältettävä viimeiseen asti, mieluummin kannattaa mennä pakoon. Itse en näin tehnyt, ja on suoranainen ihme, etten penskana koskaan aiheuttanut kenellekään vakavampaa ruumiinvammaa antaessani täysillä takaisin. Totta on, että näin tehdessään sai pikkuhiljaa sellaisen maineen, ettei kukaan edes ryhtynyt sitten kilpasille, mutta aikuisen näkökulmasta katsoen oma toimintani lapsena ei ollut erityisen ihailtavaa eikä rakentavaa.

Minulla oli kuitenkin tiukka moraalinen näkökulma; minä en koskaan aloittanut tappeluita, puolustin vain itseäni tai veljeäni tarpeen tullen. ja siitäkin huolimatta toivon, että omat lapseni kykenevät hoitamaan asioita paremmin, ja siihen suuntaan olemme yrittäneet lapsemme kasvattaa.  Kuten jo aiemmin mainitsin, esikoinen on perinyt temperamenttiaan minulta, ja hänelläkin oli vaikeuksia itsensä hillitsemisen kanssa eka- ja tokaluokalla, mutta hän on oikeasti oppinut, kypsynyt ja kehittynyt itsehillinnän vaikealla saralla, eikä pariin vuoteen enää ole ollut ongelmia. Olen omasta mielestäni aivan aiheellisestikin ylpeä pojastani tässä suhteessa.

Mutta se näistä kiusaamisjutuista vähäksi aikaa. Perästä sitten kuulunee, mitä asioille tapahtuu jatkossa.

Edittiä klo16: Isäntä välitti minulle sekä rehtorin että luokan opettajan sähköpostivastaukset. Rehtori toteaa, että tilanne on tiedossa ja ensi viikon aikana seurataan tilannetta tarkasti. Ainoa asia tuossa vastauksessa, johon kiinnitin huomiotani, on toteamus siitä, että kyseisellä luokalla on oppilaille pidetty USEITA kiusaamiskyselyjä tämän lukuvuoden aikana, ja että rehtori uskoo tilanteen olevan heillä tiedossa. En sitten tiedä, onko tavallista vai tavatonta pitää useita kiusaamiskyselyitä, vai onko tuosta rivien välistä luettavissa, että ongelma on ja se tiedetään.

Opettajan vastaus sen sijaan on ihan omaa luokkaansa. Kun opettajaa tapaa henkilökohtaisesti, on vaikea uskoa tuota viestiä saman ihmisen kirjoittamaksi. Hän ihmettelee "näin suurta negatiivista palautetta hänen työtään ja koulua kohtaan", puhuu pitkät tovit tuntien työrauhasta (johon ei isännän viestissä puututtu sanallakaan), vetoaa vaitiolovelvollisuuteensa siinä, ettei voi kertoa meille mikäli kiusaajaa rangaistaan (rehtorilla ei tätä vaitiolovelvollisuutta tunnu olevan, koska voi kertoa, että toimiin ryhdytään) ja ryhtyy sitten suoranaisesti loukkaamaan miestäni ja minua väittämällä, että meillä on erityisiä antipatioita kiusaajaa kohtaan, ja lähes suoraan väittää, että esikoiseni puhuu omiaan ja kantaa kyseiselle kiusaajalle jatkuvaa kaunaa lähinnä lätkäharjoitusten yhteydessä (joita hän ei siis ole ollut itse seuraamassa) tapahtuneista. Ja lopuksi on pöyristynyt siitä, että miehelläni on otsaa maallikkona ehdottaa, että kiusaajapojan paikka voisi olla jossain aivan muualla kuin tavanomaisessa koululuokassa. Ja vielä se, että pitäisi olla kokonaisvaltaisempi luokan ilmapiirin ja työskentelytottumusten tuntemus, ennen kuin voi antaa negatiivista palautetta. Voi hyvä luoja sentään!

Totta on, että on vaikea ajatella erityisen positiivisesti lapsesta, joka on lähes säännönmukaisesti aiheuttanut omalle lapselle fyysistä vahinkoa ja kiusannut ekaluokasta alkaen. Totta on myös se, että kyseisestä kiusaajalapsesta muodostunut kuva on kooste siitä, mitä olemme hänen käyttäytymisestään havainnoineet lätkäjoukkueessa, futisleirillä ja mitä muut vanhemmat ovat kertoneet omista kokemuksistaan sekä siitä, mitä oma poikamme on kertonut koulussa tapahtuneista. Tämä päävamma kun ei ollut ensimmäinen kyseisen kiusaajan aiheuttama vamma omalle pojallemme. Puhumattakaan siitä, että hän on parikin kertaa ollut meillä kotona esikoisen synttäreillä, eikä niistäkään vierailuista ole mitään positiivista kuvaa muodostunut. Joten ihan totta on, etten erityisemmin pidä tuosta pojasta. Miksi minun pitäisi?

Huhhuh, korviani ihan kuumottaa ja sydän hakkaa vieläkin vähän ylikierroksilla, niin paljon suoraan sanottuna vituttaa. Antaapi nyt kuitenkin olla, nukun yhden yön yli ja luen sitten opettajan viestin uudestaan ja vastaan siihen omasta puolestani. Taidan ehdottaa ihan maallikkona, että opettajan paikka taitaisi olla jossain muualla kuin opettamassa, jos hänellä on noin herkkä nahka, ja jos hän ottaa jonnekin aivan muualle kuin hänen opetustyöhönsä kohdistuvan kritiikin ja palautteen henkilökohtaisena loukkauksena. Tuo kiusaaminen kun lähinnä tapahtuu välitunneilla, jolloin hän ei ole tilannetta seuraamassa kuin ajoittain.

****

Käsityörintamalla sain valmiiiksi pari pientä välityötä ennen varsinaisen hamsterikauden aloittamista. Kuopus on kutsuttu naapurin pojan synttäreille tänään, ja eilen kävivät hankkimassa pojalle lahjaksi sählymailan ja kolme palloa, ja minä sitten pikaisesti virkkasin palloille verkkopussin, jollaisen olen tehnyt jo muutamalle muullekin esikoisen kaverille lahjaksi. Lankana oli syvän turkoosi Viola, 3 mm:n koukulla pussin virkkasin ja lankaa kului huimat 20 g. Kuvakin on otettu, mutta se on edelleen kamerassa.

Lisäksi neuloin eilen yhden pipon (vaihteeksi...). Lankana oli vaaleansininen seiskaveikka ja Marks & Kattensin puuvillasekoitteinen sukkalanka Clown. Piposta tuli hauskasti raitainen, ja se on muuten valmis, vain päättelyt puuttuvat. Harkitsen vielä, laitanko pipoon tupsun vai en, mutta ilman tupsua pipon langankulutus oli 50 g.

Tänä aamuna sitten jo loin silmukat seuraavaa pipoa varten, päätin aloittaa hamsterikauden pikaisella pikkutyöllä, sillä viikonloppu tulee kulumaan muissa kuin neulontahommissa: menen huomenna ja ylihuomenna taas kirpparille Helsinkiin myymään rojujani pois. Lankana uudessa pipossa on tämän vuoden puolella ostettu Moss Space, tätä väriä:

1193707.jpg

Lanka on aika hupaa, kun sitä on vain 50 metriä 50 g kerässä, joten saapi nähdä, meneekö pipoon kahden kerän lisäksi vielä osa kolmatta tai koko kolmaskin kerä. 8 mm:n haloilla tuota neulon, vaikka vyötteessä perätään 10 mm:n puikkoja, pipossa on kuitenkin minusta kivempi, kun neulos on riittävän tiivis. Neulepintana on Broken Rib, ja malli on ihan perinteinen pannulappupipo alhaalta ylös neulottuna. Minulla on pussillinen luonnonvaaleasta langasta tehtyjä tupsuja varastossa, joten saatan ommella tähän pipoon tupsut kulmiin tai sitten teen jotain muuta koristetta tuosta "omasta" langasta. Saa nähdä.

Lankahamsterien tunnuksen laittaisin mielelläni tuonne sivupalkkiin, mutta vuodatus ei nyt oikein tee yhteistyötä kuvien suhteen. No, mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa.