Nytpä luulen ma, että maanantaina postitetut kaikki ovat jo päässeet perille, joten julkaisemma puuttuvia kuveja jo valmistuneista käsitöistä, silvuplee! (Ja kieli nyt vain on tänään tällaista vinksukieltä, ei maha mittää!)

1284837.jpg1284838.jpg

Kuvissa Kaulahuivi kaverille -vaihdon kaulahuivi, jonka neuloin vaihtokaverilleni Nannukalle eli Jaanalle. Mukaan lähti myös tuollainen "nokkaneula", joka mielestäni sopii vallan mainiosti Viguen kiinnittämiseen. Malli on siis jalostunut Vigue, kehittelin siihen vähän lisämuotoilua tuohon huivin päihin. Jaanalta tuli jo kommenttia aikaisempaan postaukseen, että väri oli vallan osuva ja huivi muutenkin mieleinen - hyvä niin!

Vaihdossa sain Jaanalta veikeän kaulahuivin, jota en ole vielä saanut kuvattua, mutta heti kun olemme kameran kanssa samalla aaltopituudella, näppäisen kuvan ja tuon sen tähän samaan postaukseen. Huivissa on luonnovalkoinen, virkattu huiviverkko, johon on sitten pujoteltu eri sävyisiä ketjusilmukkaketjuja. Huivista tulee mieleen kangaspuilla kudottu pinta, ja pujoteltujen ketjujen värit vaihtelevat herkästä vanhasta roosasta lilaan - veikkaisin langan olevan Woolia, jos ei siinä olisi hieman Woolia karheampi tuntu, joten ehkä oikeampi veikkaus olisi Nallea... en tiedä. Huiviin Jaana oli kiinnittänyt kerrassaan kauniin "valmistelapun", jossa oli pesuohjekin mukana, ja tietysti paketissa oli kaunis lila kortti, sydämellinen sellainen... =)

Joka tapauksessa kaunis ja kekseliäs huivi, kiitokset vielä kerran Jaanalle! Värimaailma ei ole se minulle ominaisin tai tutuin, mutta huivia kaulaan mallaillessani (se on TÄSMÄLLEEN oikean mittainenkin...) jäin pohtimaan ja ihmettelemään, että miksiköhän ei tuo värimaailma ole minulla enempää käytössä... ? Huivi tulee varmasti käyttöön kohta, kun siirrymme kevättä kohti ja alan taas haluta vaaleampia ja heleämpiä värejä habitukseeni.

Ja sitten ne muut julkaisemattomat kuvat:

1284833.jpg

Tällaisilla pehmoheijastimilla muistin blogiarvonnan voittajia. Resepti näihin on helpoista helpoin: virkataan pannulappuvirkkauksella sopivan kokoinen neliö (n. 5 x 5cm), siihen yksinkertainen mutta kaunis reunus, virkataan ketjusilmukkaketju ja napsautetaan siihen hakaneula (puuttuu vielä kuvasta) ja sitten leikataan sopivan kokoiset heijastavat palat valmiista heijastinpaikkakankaasta, liimataan molemmin puolin ruutua ja viola! Kyllä näkyy pimeässä! Kohdalleni ei ole osunut sellaista ommeltavaa heijastinkangasta, mutta jos sellaista sattuu kotona olemaan, niin sitä sitten vain ompelemaan pienin, sievin pistoin kiinni virkattuun taustaan.

Anitta bongasi tasalukemat 33333 laskuristani ensimmäisenä, ja hänelle Itellan kuskisetä/täti vei sitten hetkellisen inspiraation tuloksen eli niskasta aloitetun, virkatun kolmiohuivin. Lanka on nimeltään Deco, ja löysin sitä paikallisesta lankakaupasta joskus joulun alla. Siitä piti ensin tulla appiukolle joululahja, mutta poikansa valitsi varmalla värisilmällään isänsä lahjoihin toisenväriset langat, joten Deco jäi joksikin aikaa ns. lehdelle/lehdellä soittelemaan. Sitten tulikin ahaa-elämys, kun pohdin, että pitäisi muistuttaa mieleen tuon virkatun kolmiohuivin malli, ja jo moneen kertaan hyppysissäni poltelleet langat saivat uuden muodon, ja minusta aika kauniinkin sellaisen. Lanka oli juuri sopivan "muodokasta", hieman röpeliäistä ja meleerattua, ja kun huivi oli valmis, hetken aikaa mietin, että raatsinko luopua vai pidänkö ihan itsellä... =) Onneksi järki voitti, ja omatunto, joka heti alkoi kolkutella, että "ei saa omia toiselle tehtyä huivia..."

1284846.jpg

Joten omaan käyttöön tehtävä kolmiohuivi antaa edelleen odottaa itseään. Erilaisia sinisiä on jemmassa vaikka ja kuinka, ehkä olisi aika koukutella kasaan farkkujen kanssa sopivasti kaulaan istuva verkko... Mutta miten valita, kun vaihtoehtoja on aivan liikaa...

Seuraava kolmiohuivi alkaa olla sekin jo loppusuoralla, lankana oli tällä kertaa Idenan Crazy-sukkalanka, jota olen aikoinaan ostanut kaksi kerää palvelevasta Tapiolan lankakaupastani, sitten löysin yhden kerän lisää Tampereelta viime kesän lomamatkalla. Lanka on onneksi juuri niin crazyä pätkärääkättyä, etteivät erilaiset värierätkään erotu toisistaan...

Virkkauksen ohella pitäisi aina olla myös neulottavaa, ja tänä aamuna tein SUUREN päätöksen: kaivoin ainoat omistamani Noro Kureyon -kerät laatikostaan ja sieppasin matkaan myös sopivankokoiset addi-pyöröt, sillä nyt se on päätetty: noista Noroista syntyy Vigue... (jos ei sisäinen lankakitupiikkini päätä jotain muuta...)