Oikeastaan olisi pitänyt siteerata jotain huikean upeata Tauno Palon laulamaa sanoitusta, joita kuuntelin tänä aamuna piiiiiitkästä aikaa töihin ajaessani, mutta ei ole Kulkurin kannel -fiilis, vaan enempi tuommoin Irwin -fiilari. Pakko on nimittäin tunnustaa, että eilen illalla ketutti kuin sitä kuuluisaa oravaa, jolla on sata käpyä eikä yhtään hammasta... niin pahasti nyppi Venäjän maailmanmestaruus... *huoks* Lienee aika mennä tutkituttamaan päänsä, sillä näin suuri kiinnostus moiseen asiaan on jo ihan sairaalloista.

Käsityöt edistyvät huushollissa tällä erää H-I-T-A-A-S-T-I. Tikuttelen tuota tapaavan tylsää Novitan boleroa joka päivä niin paljon kuin sielu sietää, ja valmista on jo n. 45 cm, eli parikymmentä senttiä pitäisi vielä jaksaa nitkuttaa. Onneksi on luistavaa lankaa ja addit, ne sentään tekevät muuten tylsästä hommasta ihan siedettävää.

Esikoiselle tehtävä torkkupeitto edistyy sekin samalla, sillä pakko on välillä tehdä muutakin kuin tikuttaa tuota valkoista autiutta. Peitto on vain niin suuri, että yhden kierroksen koukutteluun menee jo pari tuntia, vaikka kuinka ahkerasti tekisi. Ja kun ei sitä kodissaan saa koskaan istua ja virkata ihan rauhassa, vaan vähintäänkin kymmenen minuutin välein on heitettävä peitto rahille ja mentävä olemaan äiti ja vaimo ja mitähän vielä... Tosin tuo peittohan valmistuu silloin, kun minä itse niin päätän, mutta kun nyt tulin ajatelleeksi alunperin, että leveyttä saisi olla 120-140 cm ja pituutta 160-180 cm, niin kai siitä on kiinni pidettävä. Seiskaveikkavarastoni tosin kutistuu tällä menolla kohta olemattomiin, mutta mitäpä tuosta - saahan niitä kaupasta lisää.

Isäntäkin palasi Riikan reissultaan eilen ihan ajoissa, olin juuri palannut ylitöistä ja käynyt keräämässä lapset vanhempieni luota ja tekemässä lihasoppaa, kun puhelin soi ja aviosiippa ilmoitti olevansa jo Kehä kolmosella. Pääsimmepähän sitten nauttimaan sunnuntai-iltasta siinä yhdessä koko perhe. Minä sain tuliaisina meripihka"piikeillä" koristetun pikkusiilin... =) Esikoiselle löytyi paketista Team Latvian lippis (hienoista ironiaa...) ja kuopukselle Riga -paita, ja molemmille isäntä oli tuonut myös puusta tehdyt, kalanmuotoiset kammat.

Tänään on tiedossa mukavan lyhyt työpäivä, sillä kuopuksella on vaihteeksi käynti Lastenklinikalla. Isäntä pitää saldovapaan, mutta koska minä olen aina hoitanut nuo käynnit, niin isäntä vain tuo tytön minulle ja me naiset menemme sitten yhdessä lääkärin juttusille. Saapa nähdä, mitä sanomista tulee tytön lisääntyneestä painosta.

Mutta nyt muihin hommiin! Hyvää päivän jatkoa itse kullekin!