Töihin lähtö käy aina vain vaikeammaksi loman lähestyessä. Tänä aamuna oli hyvä tarkoitus päästä tien päälle ajoissa, mutta niin vain olin töissä vasta liukuman loppupäässä, ja vieläkin väsyttää. Odottamassa oli sähköpostiviestiä siitä, että työympäristö on jotenkin viallinen eikä hommiin pääse. Mieli teki pyörähtää kannoillaan ja painua takaisin kotiin, mutta mihinkäs sitä tästä. Onneksi on edes jotain tekemistä, paperitöiden pyörittelyä ja muita.

Boleron valmistumisen jälkeen ei yksikään ufo jaksanut kiinnostaa riittävästi (ja menin sitten vielä löytämään ne isän villahousutkin yhdestä kaapista... heh!), joten tavattoman alkuahkeruuden oikeuttamana aloitin ihan uuden työn, tosin vähän niinkuin jämälangoista... Halusin virkata tytölle kesäisen topin, ja pääsinkin hyvin alkuun. Virkkasin ylhäältä alaspäin aloittaen kaarrokkeen, johon piti sitten liittää vartalo-osa virkaten. Mielessä oli kuva hieman empiretyylisestä vartalo-osasta, jossa tuossa rintojen kohdalla olisi tiiviimpää virkkausta ja helmaa kohden sitten alkaisi pitsisempi ja levenevä osuus. No, kitinkontit siitä nyt mitään tule. Lankoja minulla oli alunperinkin aika niukasti, pinkihköä samosta ja lilaa samosta yhteensä reilut kolme kerää, ja sitten vielä vähän vajaa kerä huikeanpinkkiä Soonia, yhteensä n. 200 g. Kaarrokkeeseen meni jo tuo pinkimpi samos, vartalo-osuuden yläosaan huikeanpinkki Soon ja aloitin sitten pitsiosuuden lilalla, mutta se uhkaa loppua kesken eikä toppi muutenkaan näytä yhtään hyvältä monivärisenä. Nyt onkin sitten pulma... Minulla on jossain (jos vain löytäisin sen) tuosta pinkistä samoksesta kuopukselle neulottu hame, joka on jäänyt pieneksi, eli sen voisi purkaa ja saada siitä lisälankaa. Mutta kun ei tuo vartalo-osa muutenkaan tunnu hyvältä. Samos on hiukan liian paksua lankaa, ja se mikä näyttää hyvältä kaarrokkeessa, ei enää näytäkään hyvältä alempana. Tai sitten se lila samos vain on rumaa.

Kerkesin eilen virkkaamaan ja purkamaan tuota vartalo-osuutta jo niin monta kertaa, että melkein meni hermot. Sinänsä tuo malli tuntuu kivalta, mutta millä ihmeen ilveellä saisi tuosta vartalo-osasta samalla oikeasta kohdasta peittävän ja kuitenkin vilpoisen ja ilmavan muuten? Siinäpä pulma!

Voisihan tuon vartalo-osuuden neuloakin ihan tuubina, mutta sitten toppi näyttäisi aivan samalta kuin muistaakseni viime kesän Novitassa olleet topit. Ja eihän se nyt sitten sovi... ;-). No, katsotaan. Ainahan sitä voisi myös lankakaupassa käydä hankkimassa lisää Soonia tai Samosta.

Eilen esikoinen sai minut viimeinkin houkuteltua mukaansa pelaamaan frisbee-golfia. Meidän piti alun perin mennä Nummelan keskustassa olevalle aloittelijatason radalle, mutta päädyimme sitten kuitenkin lähempänä kotia olevalle Nummelanharjulla olevalle radalle, ja siellä vilahti kaksi tuntia helteessä kuin vettä vaan. Oli kyllä lystiä, hiki virtasi ja hiekka pöllysi, onneksi oli juotavaa mukana. Enkä hävinnyt esikoiselle kuin 8 pisteellä. Aika hyvin aloittelijalta!