Eilen pesimme keskiäkäisessä huushollissa lähestulkoon harvinaisen sopuisasti ukkokullan kanssa mattoja. Sopuhan syntyi siitä, että lähinnä ukkokulta pesi ja minä pysyttelin enemmän takavasemmalla. Naapurilta oli lainassa kerrankin toimiva painepesuri, ja takaverannan lattialla niitä mattoja pestiin. Minä jokusen maton lykkäsin myös pesukoneeseen ja muutaman pesin ihan käsinkin, vieläpä pari poppanaliinaakin hinkkasin puhtaiksi talven ruokapöytäsotkuista. Muistissa vain oli liian hyvin toissakesäinen matonpesusouvi, jonka tuloksena lievästi nivelrikkoiset käteni olivat kaksi päivää kipeät ja neljä päivää turvoksissa. Silloin päätin, että kiitos, mutta ei kiitos enää koskaan! Onneksi mattoja ei ollut hirveästi, ja isäntä sai ne yhden päivän aikana puhtaiksi, ja nyt vain odotellaan, että kuivuvat.

Muori Menninkäiseltä oli tosiaankin alkuviikosta joskus tullut postilaatikkoon kuori, jonka sisältä löytyi blogiarvonnan palkinto:

1724771.jpg
Aivan upea, tummansininen puikkopussi, neljä erikokoista puista virkkuukoukkua (suuria kokoja, ihanaa!), viisi pussia mehuainesta lankojen värjäykseen sekä kaksi erilaista isoa hakaneulaa silmukoiden säilyttelyyn. Kiitokset peikkoMuorille, ihana palkinto!

Ja sitten siihen spontaaniin matkailuun. Eilen aamulla keskiäkäinen sanan virkkoi, noin nimesi aviosiipalleen, että mieli tekisi lähteä vähän viettämään laatuaikaa ihan ypöyksin skootterilla seikkaillen... Mikäs siinä, aviosiippa antoi lomaluvan lauantaiselle seikkailulle siitäkin huolimatta, että vain tunti sen jälkeen kävi naapurilta hänelle kutsu lähteä tänään Hyvinkäälle traktorinäyttelyä katsastamaan... No, mamma ja pappa eli ratsuväki hätiin aj niin me molemmat pääsimme lähtemään. Esteri mokoma tosin sitten ruikki aamusella täällä Vihdissä ihan urakalla, joten keskiäkäinen hylkäsi ajatuksen skootteriretkeilystä ja lähti matkaan hyvin keski-ikäisen soveliaasti ja sovinnaisesti autolla.

Matka vei Somerontien, Kärkölän ja Pusulan kautta Porintielle ja sieltä ohi Humppilan ja Punkalaitumen, kunnes löytyi määränpää: Vammala ja siellä kesäkahvila Vanha Mummula, jossa oli tänään Tyrvään seudun neulojien neuletapaaminen... =) Höh, tottahan sitä nyt saa 150 kilsaa ajaa suuntaansa, että pääsee neulomaan!!!

Siellä oli paikalla Helmis ja Famu ja Silmukatti, ja Päivikki, jolla ei liene blogia, ja lisäksi pari muuta, joiden nimet eivät jääneet tällä kertaa mieleen... anteeksi! Kateeksi ihan kävi, sillä enpä ole noin ihastuttavassa paikassa ennen neulonutkaan. Talo on suojaisella sisäpihalla, villiintyneen ja varjolilljoja täynnä olevan puutarhan keskellä piilossa. Pihalla oli myös tällainen erikoisuus:

1724774.jpg


Ja näin komea oli kahvilan sisäänkäynti torneineen:

1724778.jpg

Ja tuossa vasemmalla olevalla terassilla istuimme ja neuloimme...

1724776.jpg

Talon historiastakin kuulin jotain katkelmia; joku jo kauan sitten edesmennyt rovasti oli tämän itselleen eläkeasunnoksi rakennuttanut, mutta onnekseen tai onnettomuudekseen sitten siirtynyt ns. taivaallisiin sotajoukkoihin jo ennen eläkeikäänsä... Talo on ollut Helmiksen mukaan "heitteillä" muutaman vuoden, mutta silti menneen elämän loistokkuus on siellä nähtävissä. Minä rakastan vanhoja taloja, joten tämä oli todellinen "herkkuhetki" minulle.

Helmikseltä sain matkaani Fufoilun arvontapalkinnon, josta osa hupeni parempiin suihin jo kotimatkalla... ne hunajanmakuiset cashew-pähkinät, nimittäin. Pussissa oli niiden lisäksi piilossa kaksi kerää Rose Mohairia ihanan ompunvihreänä, ja lisäksi sain valita yhden Helmiksen tekemän tiskirätin - joskin tuo nimitys ei tosiaankaan tee oikeutta tuolle kauniille neulokselle, josta tytärkin jo julisti, ettei sitä saa tiskirätiksi laittaa... =) Ja kortin välissä oli Herra Hakkarainen -tarroja, jotka pääsivät sitten kuopuksen hellään hoivaan heti kotiin tultua.

Neulomiseen sujahti keveästi reilu parituntinen, jonka jälkeen lähdin kotimatkalle. Humppilassa piti pysähtyä vähän syömässä ja ostoskelemassa (haa, Palmrothin balleriinatossut minulle, kiitos!), ja sitten ajelin suorinta tietä (ja tällä kertaa isoa tietä!) takaisin kotiin.

Jaa, että mitäkö neuloin? No, pakko myöntää. Helmiksen pyöriöösi tarttui minuunkin jo eilen, kun pohdin sopivaista työtä mukaan neuletapaamiseen, joten pyöröpuikoilla on nyt vihreäsävyisistä seiskaveikoista tulossa todennäköisesti jollekin mukavalle pienelle pojalle torkkupeitto... =)