Hoh. En ole päivittänyt blogiani herran aikoihin. On tämäkin... Kauhiasti olis tehtyä ja valmista ja näytettävääkin, mutta ei riitä aika eikä jaksu eikä edes tahto kuvata saavutuksia ja tyrkätä niitä tänne. Tai edes Ravelryyn. No, kyllä sekin päivä kenties vielä tulee, kun maltan hoitaa hommat kuosiin.
Ja kiitos kysymästä, ihan hyvää tänne kuuluu, vaikka kiirettä pitääkin. Niin töissä kuin kotonakin, ja kun vielä nuo Ölymppiäläiset tuppaavat päälle, niin hyvähän tässä on olla, tukka putkella.
Ravelryn neuleolympialaisissa otin päälajikseni keskeneräisten töiden saattamisen päätökseen, ja pikkuhiljaa tässä on niitä iänkaiken roikkuneita töitä viimeistelty. Se värikynäpeittokin taitaa vielä valmistua, sillä jo kolme kynää on ommeltu yhteen (yksi sauma on n. 150 cm) ja kaksi vielä odottaa ompelua.
Musta huivi, jonka aloitin viime vuonna joskus syyskesällä, tuli neulomisen ja reunan virkkaamisen suhteen valmiiksi eilen. Nyt pitäisi vain malttaa huljutella, pingotella ja päätellä.
Yhteen keskeneräiseen en ole vielä edes vilkaissut: oma musta ylösalaisin-jakkuni isoveikasta on edelleen samassa jamassa kuin pari vuotta sitten. Tänään taidan kuitenkin sen kaivaa esiin pahvilaatikostaan ja ryhtyä hommiin!
Tytärneidin villapaita sai lentävän lähdön, mutta hyvin alkanut sivakointi keskeytyi ikävästi voitelun epäonnistumiseen ja suksien puuttumiseen (lanka siis lopahti kesken). Räveltämössä on onneksi hyväsydämisiä ja auttavaisia immeisiä, ja parhaillaan pitäisi olla tulossa paristakin suunnasta petroolinväristä Teddyä asiaa auttamaan. Että pitikin lapsen valita kaikista mahdollisista langoista juuri se, jota ei ole riittävästi... No, oma häpeeni, kun ei sitä mallitilkkua eikä mitään muutakaan etukäteissuunnittelua tullut harrastettua, näin tuppaa käymään kun painaa istumalihakset edellä puuhun...
Että silleen. Kyllä täällä vielä joskus on niitä kuviakin. Lupaan.
Kommentit