Ravelryn Puck This! -ryhmässä tehtiin tammikuussa kypärätemppuja tai siis hattutemppuja, kuten ne muualla kuin lätkässä tunnetaan. Ei minulla erityistä tavoitetta ollut, kunhan tuumasin, että neulon pipoja arpajaisvoitoiksi niin monta kuin ehdin/viitsin/jaksan. No, sitten tuli ostettua ne X-fileet DVD:llä ja siitähän se homma sitten lähti, mopo käsistä ja homma lapasesta ja .... Että 13 hattua tuli sitten väsättyä. Tässä ne viimeisimmät:

Kertaalleen puretusta Novitan Ainosta neuloin tämän perustupsupiposen. Painoa 70 g, puikot 6 mm. Tai jotain sinnepäin. Tämä piponen meni arpajaispalkinnoksi. Eräs nuori mies, vanhempainyhdistyskollegani poika silmäili sitä toiveikkaasti koko päivän, ja sovimme jo, että neulon hänelle tilauksesta ihan oman, jos ei tuuri kohdalle satu. Mutta onnekkaasti tämä arpajaisvoitto jäi lunastamatta, joten nuori mies sai sitten lähteä kotiin uuden pipon onnellisena omistajana.

Ja seuraava... Hjertegarnin Need Soft Tweediä, 62 g ja puikot 7 mm. Tämäkin päätyi uudelle omistajalle arpajaisten kautta.

Jossain välissä sain valmiiksi myös pipon kaveriksi uudelle kaulurilleni. Ei pipoa ilman tupsua, ja tähän niitä pääsi ihan kaksin kappalein. Malli on omasta nupista reväisty, ja siitä tuli lämmin ja mukava; ollut käytössä joka päivä valmistumisestaan asti. Malabrigoa kului tähän 60 g lisää, puikkoina 5 mm addit ja tyytyväisyystaso huikea. Ihanin piponi ever.

Arpajaisiin tein lähes samanlaisen pipon kuin yllä näkyvä. Sitäkin jäi surullisena kaipaamaan nuori neiti, joka ei sitä alkuperäistä voittanut arpajaisista. Mutta ei hätää, apu on yhtä lähellä kuin lähin Keskiäkäinen... Tässä pipossa on Novitan Annia ja vanhaa Floricaa, ja painoa on 74 g. Puikot taisivat olla 8 mm addit.

Vielä yksi pipo lisää on valmistunut, tosin se ei ehtinyt enää mukaan hattutemppuihin, joita siis tein neljä, ja vielä yhden ylimääräisen maalin ihan omaksi huvikseni. Se yksi valmistunut on ihan samanlainen kuin tämä:

Lanka on tuota samaa Moss Spacea, ja painoa on 102 g. Jostain syystä tästä toisesta piposta tuli aika lailla painavampi kuin ensimmäisestä - silmukoita taisi tulla enemmän, mutta se ei haitanne. Tällekin tuplakappaleelle oli tilaus - arvaatte varmaan keneltä... Täytyykin ilmoitella kollegoilleni, että heidän tyttäriensä pipot ovat valmiita.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Esikoisen lovikkatyyliset lapaset, jotka sain valmiiksi aikoja sitten, mutta kuvaus jäi:

Jepjep, käytön jäljet todistavat, että Esikoinen oikeasti käyttää näitä - joka päivä. Varsinkin nyt nämä ovat osoittautuneet kultaakin kalliimmiksi, sillä Esikoinen onnistui telomaan pikkusormensa viime sunnuntain lätkämatsissa, ja kaatui vielä saman käden päälle maanantaina koulussa - siitä tuli sitten lääkärireissu, mutta onneksi kyseessä oli vain venähdys, ei murtumaa. Käsi on kuitenkin lastoitettu ja lätkätreenit pannassa tämän viikkoa. (Äiti sanoo ihan hiljaa mielessään, että Jippii!) Nyt jännätään, että onko käsi kunnossa tulevana sunnuntaina, ja pääseekö Esikoinen pelaamaan EVUa vastaan.

***

Tällä viikolla on vielä edessä reissu pääkaupunkiin torstaina. Velvollisuuksien vuoksi sinne menen, mutta aion ottaa ihan omaakin aikaa ja ehtiä Ursulaan neulemiittiin treffaamaan Maartsia - ja mielellään muitakin blogituttuja! Sitä odotellessa!

Näin paljon talvea yhtenä talvena saa minut ihan sekopäiseksi. Loppuis jo. Nahka kuivuu, käpristelee ja kutiaa. Erityisesti inhoan sitä, kun nenän kautta hengittäessä nenäkarvatkin kiristelee kovalla pakkasella - yäk! Takapuoli jäätyy autossa vaikka siinä kuinka on penkinlämmitin ja se on täysillä. Eli kevättä käyntiin nyt sitten, kiitos! Tai edes kymmenen astetta vähemmän pakkasta.

****

Kiitos vain kommenteista. Jep, Sartsa, pikkusen tuppaa olemaan tungosta tuolla pääkopassa, kun mieluilisi tekemään ihan vaikka mitä, mutta aika ei riitä. Mutta jos nyt nämä yhdet pippalot tuosta saisi ohi ja pääsisi tekemästä arpajaisvoittoja, niin ehkä sitä sitten voisi välillä paneutua johonkin mukavaan - kuten sen kymmenen silmukan twistin tanssimiseen torkkupeitoksi asti. On raukka joutunut odottelemaan vuoroaan jo aika kauan, ja tällä menolla vielä ufoutuu ja hyytyy ihan vallan. Odottelen tässä jo kieli pitkällä olympialaista neulontaa - ajattelin ihan nappaista muutaman lomapäivänkin sinne jonnekin sekaan, että voi yökaudet kukkua lätkää katsomassa...

***

Lätkästä puheen ollen, Esikoisella oli taas eilen peli. Kotoisella "areenalla" tällä kertaa, vastassa Karhu-Kissat Helsingistä. Nups piti pitkään 1-0 -johtoa, ja toisen erän loppupuolella Esikoinen vielä nasautti niin nätin ylämummomaalin, että. Kolmanteen erään mentiin siis tilanteessa 2-0, ja sitten tuli se surullisenkuuluisa musta hetki: Karhu-Kissat teki kaksi maalia parin minuutin sisällä, ja niillä numeroilla mentiin loppuun asti. Tasapeli siis tuli, mutta hyvä niinkin. Tosin tilastoja vilkuillen olisi Nupsin pitänyt tuo peli voittaa, mutta tilastothan eivät pelaa, vaan pojat.   Sunnuntaina vastaan tulee sitten KJT-Tuuski, edelleen kotihallissa.

***

Käsitöitähän olen siis ehtinyt tässä tehdä vähäsen, kaksi sählypallopussia lisää on valmiina ja vielä yksi tuloillaan, sitten niitä on tehty se viisi, kuten alunperin suunnittelin. Niissä nyt ei ole mitään kerrottavaa eikä kummempaa näytettävääkään, samanlaisia kaikki. Johan nuo näitte.

Kaulurin kaveriksi sain neulottua loppuun lämpöisenihanan hatun Malabrigosta, ja kovasti ovat käytössä olleet, niin kauluri kuin pipokin. Laitan kuvan jossain välissä ehtiessäni.

Arpajaispalkinnoksikin tuli vielä neulottua yksi hattu, ja voi olla että vielä innostun yhden tekemään. Jos ehdin, niin sitten onkin tammikuulle pipoja tusina täynnä, eli kokonaista neljä hattutemppua Ravelryn Puck this! -ryhmän tempaukseen. Ja onhan se yksi nyt vielä väännettävä vaikka väkisin, kun niin lähellä on... Kolmesta jo olemassaolevasta hattutempustani jo kyllä sain siellä lempinimen Wayne Gretzky...

****

Pakko tunnustaa, että kävin sitten ostamassa lisää X-fileja. Nyt on hyllyssä kaudet 1-6, kolme kautta on hankkimatta...

Ei ole ollut aikaa päivitellä, ei edes lyhyesti kirjoitella. Aika menee töissä, kotihommissa ja neulomisessa/virkkaamisessa. Koko ajan on liian monta rauta tulessa, mutta sitähän tämä nyt on. Sitä kiirettä.

Kamalasti tavaraa on valmistunut:

Päätin viimeinkin ryhtyä tekemään selvää varastolangoistani. Valkoinen pussilankana hankittu Novitan Kaarna on jo hyvässä vauhdissa, kahteen pipoon ja yhteen kauluriin on nyt saatu kulumaan vähän vajaat kolme kerää. Uusimpaan (alhaalla oikealla) upposi 82 g 8 mm:n pyöröllä tikutellen. Kaverikseen se sai Mark & Kattensin Moss Spacestä neulotut kolme kaveria, kaikkiin meni n. 85 g lankaa - outoa sinänsä, ettei näistä kuitenkaan jäänyt kovin kummoista nöttöstä yhdestäkään väristä, ja kahdessa kerässä pitäisi olla 100 g lankaa. No, luonnollista hävikkiä, ilmeisesti. Malli on sama, tuollainen perusperus tupsupipo, puikot 8 mm. Nämä menevät arpajaispalkinnoiksi - ei edes itketä rahan meno, kun Kaarnan hintaa en edes muista, ja Moss Spacet maksoivat euron kerä pari vuotta sitten alessa. Ei tule pipon materiaalille kovin kummoista hintaa.

Ja tarina jatkuu:

Kolme pipoa lisää: Topp't Tå -langan jämistä neuloin ensin Wham bam -kaulurin, ja loppulangasta väänsin punaiseen pipoon alaosan, Isoveljestä sitten loput. Pipo painaa 62 g. Keskellä on Gedifran Fashion Trendistä neulottu peruspipo 6 mm:n puikoilla, 42 g (tavattoman kevyttä lankaa, sitä jäi vielä pikku nöttönen jäljellekin) ja vasemmalla on Novitan Annista ja Patonsin Fionasta yhdessä neulottu pipo, 8 mm:n puikot ja painoa on 85 g.

Tässä se kauluri - painoa 68 g, 7 mm:n puikoilla tikutettuna. Neiti Kuopus omi sekä pipon että kaulurin itselleen.

Itsellenikin taitelin kaulurin. Perusmalli on edelleen Wham Bamista, mutta muuntelin totuutta neulomalla kaulurin alareunaan lyhennetyillä kerroksilla tuollaisen pienen röyhelöntapaisen, jotta istuu harteilla paremmin. Hyvä tuli, lämmittää, ja on pehmeä, sillä lanka on makoistakin makeampaa Malabrigon Merino Wortsedia, valehtelematta varmasti pehmeintä koskaan kohtaamaani lankaa. Tämä on sellaista lankaa, että tätä PITÄÄ saada lisää. Meuloutuu lähes itsestään ja jälki on tasaista ja kaunista, ja värit huumaavia. Tämä lanka (väri Rhodesia) on odotellut hinkulankalaatikossani jo useamman vuoden ajan sitä täydellistä projektia, mutta kun ei sellaista kuulunut, päätin tarvita kaulurin ja pipon ykköstalvitakkini kaveriksi. Pipokin on jo viimeistelyä vaille valmiina, mutta kuvaan se ei vielä ehtinyt. Tähän kauluriin kului 82 g ja puikkoina oli 5 mm:n addit. Piponkin jälkeen jäljelle jää vielä melkein 150 g tätä ihanuutta... mmmmm!

Arpajaispalkintolinjalta on valmistunut pari tällaista: verkkopusseja sähly- tai tennispalloja varten. Tai voi näissä sipuleitakin varmaan säilyttää tai melkein mitä vaan. Esikoisella on omassaan ollut pääosin sählypalloja, nyt siellä majailevat puukuulat odottamassa kesän treenejä. Kirkkaansininen on Violaa, tummempi merseroimatonta Kotiväkeä, ja painoa näillä yhteensä 42 g. Vielä pitäisi muutama virkata, jos ehtii. Arpajaiset ovat ensi lauantaina.

***

Loistavaa neulonta-aikaa ja hyvää seuraa näiden tekemiseen ovat tarjonneet X-files -sarjan ensimmäisen kauden jaksot. Ostin Anttilan tarjouksesta kaksi ensimmäistä kautta perin edulliseen 20 euron yhteishintaan, ja taidan mennä huomisiltana kuikuilemaan, jos tarjous vielä olisi voimassa - saattaa olla, että ostaa päläytän koko sarjan DVD:t tällä menolla...

Kiirevuodet näköjään menossa. Blogi ei päivity. Mutta kerrotaan nyt lyhyesti: pipoja valmistuu. Monta. Kymmenen silmukan twistikin edistyy ajoittain, pojalle tuli neulottua lapaset ja neidillekin on jo toinen peukaloa vailla valmiina. Uutta lankaa en ole ostanut ainaskaan kolmeen päivää. Ei, on siitä jo kauemmin...

Nupsin pojat kävivät eilen Laaksolahdessa pelaamassa tasan EKS.n poikien kanssa 5-5. Huikea jännitysnäytelmä, vielä viisi minuuttia ennen pelin loppua EKS johti 5-3. Edellinen kohtaaminen päättyi EKS:n voittoon 7-2. Serkkupoikanikin tuli katsomaan ja toi koko perheensä mukanaan. Ihania muruja hänen tyttönsä ovatkin! (Heti aloin miettiä, että noille neideille pipoja...) Hyvältä näyttää kevät toistaiseksi, kolme matsia takana ja niistä kaksi voitettu, yksi tasapeli.

Vanha lankahuoneeni muuttuu kovaa vauhtia kirjastohuoneeksi. Seinät saivat viikonloppuna uuden maalipinnan (minulla ei siis ollut siihen osaa eikä arpaa, joten kunnia sinne minne kunnia kuuluu; isännälle) ja eilen siippa oli kantanut sinne jo muutaman kirjahyllyn. Kyllä se tästä. Minulle taitaa jäädä verhojen valinta ja ripustus...

Huomaan päivitystahtini hiipuneen - luonnollisesti, sillä mitään uutta esiteltävääkään ei ole. Tai olisi, mutta kukaan ei ole kotona päivänvalon aikaa kuvaamassa tuotoksia. Hyvä että ehtii vähän neuloa iltasella, ja mennä sitten liian myöhään nukkumaan...

Postipoika on kantanut meille ahkerasti pieniä ja vähän isompiakin paketteja - viimeisin tuli eilen: reilut kahdeksan kerää Puroa toisen Räveltäjän stashista pelastettuina. Nyt alkaa ilmeisesti olla riittävästi lankaa jo tuohon peittoon. Nyt olen kuitenkin joutunut uudenlaisen dilemman eteen: minullahan on ollut jo ian ja kaiken kesken torkkupeitto Kuopukselle. Se on ollut kesken jo niin kauan, että olen alkanut tuumia sen olevan malliltaan liian lapsellinen. Niinpä olenkin nyt alkanut pohtia, josko sittenkin tekeillä oleva peitto päätyisi Kuopuksen hoteisiin ja se keskeneräinen (siis valmiiksi tehtynä) pääsisi sitten kummipojan isosiskolle, jolla ikää on selvästi vähemmän.

Itse asiassa, tämä kysymyshän on jollain oudolla tavalla ei nyt sentään moraalinen, mutta jotain sinnepäin... Tuo Kuopukselle aloitettu torkkupeittohan oli ihan oma ideani, jonka toteuttaminen viittä vaille valmiiksi kävi nopeasti ja suuren innostuksen vallassa. Ei idea vieläkään tunnu huonolta, mutta silti se tuntuisi nyt sopivan paremmin nuoremmalle lapselle. Ah ja voi! Todistelen itselleni, että on olemassa jokin altajuinen syy, miksi en ole saanut noita  palasia ommeltua yhteen (siis jokin muukin kuin hirvittävä kammoni ommella neulekappaleita käsin ja muuten vain luontainen laiskuuteni ja  taipumukseni jättää hommia keskeneräisiksi...), ja tämä syy kenties on juuri siinä, että olen jo alunperinkin kokenut mallin olevan hieman lapsellinen omalle neidilleni... Hohhoijaa... niin, jos tässä huushollissa ei ole ongelmia, niin niitä sitten luodaan.

Eiköhän tämäkin suuri filosofinen kysymys ratkea itsestään, kun otan järjen käteen ja lakkaan tunteilemasta. Mutta eikös vaan ole toisinaan tavattoman vaikeaa luopua alkuperäisestä suunnitelmasta, vaikka järki sitä puolustaisi ja vain heikot tunnesiteet saavat haraamaan vastaan?

Ten Stitch Twist -peittoni etenee kuitenkin koko ajan kuin juna. Kymmenen silmukan ainaoikein-kerrokset ovat koukuttavia. Ja Puro soljuu käsissä tosiaankin kuin virta - mikä Novitan kunniaksi tällä kertaa mainittakoon. Peitteen neulominen kun on aiheuttanut minussa hieman jälkijättöisen tarpeen ryhtyä hamstraamaan tuota lankaa, jota onneksi vielä löytyy joistakin kaupoistakin, eikä ainoastaan Räveltäjien varastoista. Ja kuukausimäärärahathan on vissiin kohta käytetty jo toukokuulle asti...

***

Neuleolympialaisia odotellessa hieman jääkiekkouutisia: Esikoinen kävi pelaamassa taas pari peliä kaksi vuotta vanhempien joukkueen tukena. Viime sunnuntaina kaatui Grani numeroin 7-1 - noista maaleista kolme oli Esikoisen tuotoksia (kypärätemppu siis, jepjep), ja eilen illalla hävisivät niukasti paikalliskamppailun LokVia vastaan 1-2 - ainoan maalin teki Esikoinen, joka ajoi yksin läpi ja maalasi tyylikkäästi. Taisi vain rakasta vihollista vastaan pelaaminen olla henkisesti liian kovaa joukkueelle, sillä vaikka ensimmäinen erä mentiin tasanollissa ja toisessa erässä Esikoinen teki tuon maalinsa, kolmas erä sitten meni aika tavalla penkin alle, ja lohjalaiset pääsivät ujuttamaan kiekon maaliin kahdesti, toisen kerran kyllä erittäin hyvällä tuurilla vain puoliltoista minuuttia ennen pelin päättymistä.

No, Esikoista hieman kyllä harmitti, mutta minkäs tuolle mahtoi. Huomenna on sitten vuorossa oman joukkueen peli Nummelassa, vastaan tulee muistaakseni HJK, ja minä jännitän peliä kuuluttajakopissa.

Jätin onneton huono muistini vuoksi ilmoittautumatta Pääasioihin, mutta kyllä noita pääkappaleita syntyy ilman eri tempauksiakin. Ravelryn Puck this! -ryhmässä tehdään myös tammikuussa "hattutemppuja", ja koska pipoja pitäisi neuloa esim. arpajaisvoitoiksi, niin eiköhän noita hattutemppujakin muutama synny tammikuun aikana. Ensimmäinen hattutemppu on jo voiton puolella, sillä Esikoinen pyörsi pyhät puheensa ja ilmoitti, että kyllä äidinkin tekemä uusi pipa kelpaa, jos hän vain saa itse kertoa, millainen pitää tehdä.

Neuvotteluja käytiin sitten väreistä, langoista, mallista ja tupsun koosta. Esikoinen sovitti pipaa vähän väliä, ja lopulta päästiin yhtyeisymmärrykseen, ja uusi pipa lähti sitten tänään ensikäytölleen lätkätreeneihin:

Lankana kaksinkertainen Wool (musta ja valkoinen) sekä kaksinkertainen Rondo Katrilli (sininen), todellista vintage-lankaa varastojeni kätköistä. Langankulutus 90 g tupsuineen, puikot 5 mm ja malli sekä omasta että Esikoisen aivoista kaivettu...

Lisää pipoja siis taas luvassa - pitäisi tässä itsellekin saada lämmikettä aikaiseksi, jos pakkaset tällaisina jatkuvat. Yhden kaulurin tuossa neuloin joutessani iltapäivällä, mutta on vielä kuvaamatta, ja siihen pitäisi saada aikaan kaveriksi pipokin. Mutta nyt taas neulomusten pariin!

***

Paitsi että pitihän sitä kertoa, että Esikoisen joukkueen kevät ja sarjapelit pääsivät vauhtiin tuossa torstaina. Nupsin pojat voittivat, vaikka peli oli kyllä aika kehnoa - vastustaja sen sijaan pilasi pelinsä istumalla reippaasti jäähypenkillä. Siihen nähden Nups olisi paremmalla pelillä voinut voittaa isomminkin numeroin, mutta hyvä näinkin. Seuraavalla kerralla sitten aiempaa reippaammin!

Jep, vanhuus ei tule yksin. Eilistä postausta tehdessäni en edes muistanut, että johan minä yhden käsityön sain valmiiksi tänä vuonna; nimittäin isännälle uudet tossut. Mallin kehittelin siinä neuloessa, tällä kertaa en halunnut yhtään ommella saumoja, joten kokeilutouhuksihan se meni. Isännän mielestä ovat ihan vallan hyvät, mutta hänhän onkin vähään tyytyvä mies - otti minutkin vaimokseen...

Kukaan ei ole pyyhkinyt pakastimen kanttakaan vähään aikaan... Lankana Novitan Huopanen, joka mielestäni ei oikein sovellu muuhun kuin näihin kovaa kulutuskestoa vaativiin juttuihin; kuva valehtelee sen verran, ettei siinä näy, että kantapäät ovat oliivinvihreät ja muu tossu on siis suklaanruskea. Jouduin huovuttamaan nämä pariin kertaan, että sain sopiviksi, ja isäntä itse niitä kosteina muotoili jaloissaan. Muuten ovat minustakin ihan jees, mutta turhan matalaksi jäi tuo takaosa, olisi siis saanut olla jokunen silmukka enemmän. Langankulutus 170 g, puikot 6 mm (kai).

Taas on useampi käsityökin kesken, aloitin mukana kulkevaksi käsityöksi taas yhden huivin, itse koolatusta Nallesta, ja sitten kotineuleena on tuo kiehtova peittoneule, johon eilen kävin paikallisesta Prismasta hamstraamassa seitsemän kerää Puroa. Postissa on tulossa reilut kaksi kerää ja minulla oli reilu kerä omasta takaa, joten todennnäköisesti vielä jokunen kerä tarvitaan. Alkuperäinen malli oli tehty Noro Kureyonista ja siihen oli mennyt 14 kerää, jolloin läpimitta oli n. 115 cm - saman verran oletan omaanikin menevän, ellei enemmänkin. Riippuu ihan siitä, kuinka pitkälle tuota jaksan jatkaa.

Tässä välissä sain kuitenkin tehtyä pipo & kauluri -setin lahjaksi yhdelle joukkueen äidille, joka on viime aikoina ystävällisesti kuskannut Esikoistamme lähinnä erilaisista pippaloista ihan kotipihaan asti. Bensarahoja en hänelle oikein kehtaa tarjota (tai voisin toki, mutta se on vähän tylsää), ja koska tiedän hänet ulkoilevaksi immeiseksi, päätin neuloa talvisen pipon ja kaulurin lämmittämään.

Pipomalliin sovelsin Baby Cables - palmikkoa, mutta jätin palmikoiden väliin runsaasti silmukoita. Puikot 7 mm ja lanka on vyötteettömänä pussilankana hankittua Kaarnaa. Tekaisin vielä päälaelle muhkea tupsun, Lumipallopipoksi kun tämän ristinkin. Lankaa kului tupsuineen 106 g.

Pipon kaveriksi neuloin helppoakin helpomman Wham Bam Thank You Lamb -kaulurin (Ravelry-linkki). Tämä oli varsinaista Instant-tyydytystä, kauluri valmistui parissa tunnissa ja on niin mukavan näköinen ja oloinen kaulassa, että taidan näitä tekaista muutaman ihan omaksi iloksenikin. Lanka edelleen Kaarnaa ja sitä kului 82 g.

Ja näin on siis uusi käsityövuosi korkattu, vajaassa viikossa lankaa on jo kulutettu 358 g. Eipä hassumpaa, vaikka itse sen sanonkin. Esikoinenkin esitti jo vaatimuksen uudesta piposta (vaikka kovasti ennen joulua toivoi ostopipoa), mutta värimaailmasta käydään vielä hienoista keskustelua, joten sen kimppuun en vielä pääse. Tyydyn siis tikuttelemaan peittoa ja koukuttelemaan huivia - ne sopivat mainiosti mäkihyppykisan kumppaneiksi!

Ei jaksa ottaa kuvia, mutta eipä ole mitään valmistakaan näytettäväksi. Sen sijaan, jos olisi aikaa kuljeskella ulkona, voisi ottaa kuvia uskomattoman kauniista talvisesta luonnosta. Minä ihailen sitä pääasiassa työpaikan ikkunan takaa, sillä töihin lähtiessä on pimeää ja töissä palatessa - niin, pimeää. Mutta tähtiä näkyy... 

Uuden vuoden kunniaksi olen yrittänyt ryhdistäytyä henkisesti kuskaamalla viimeisetkin käsityökamppeeni pois talon pikkuhuoneesta, jotta isäntä pääsisi maalitelansa kanssa tekemään remppaa. Jotenkin vain tuokin on jäänyt tekemättä, mutta nyt alan olla ihan aikuisten oikeesti voiton puolella, huoneessa on käsityökamaa enää pari pientä laatikollista lankaa... Parakissa järjesteltyä vaikeuttaa keskellä lattiaa rojottava puolitoistametrinen vaatekaapisto, jonka saa siitä pois vasta sitten, kun pikkuhuone on rempattu, ja sinne on siirretty arkiolohuoneesta kirjahyllyt, jonka jälkeen arkiolohuone on rempattava, että tuon vaatekaapin saa sinne... jep, taidatte tuntea kuvion. Vaatekaapin taakse jää ikävästi pari laatikollista lankaa, joiden kutsun kuulen, mutta en voi auttaa - en jaksa siirtää tuota rohjaketta sen vertaa, että saisin laatikot pois sieltä takaa.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi päätin, että rajoitan langan ja käsityökirjallisuuden hankkimista määrittelemällä itselleni kuukausittaisen määrärahan. Ajatuksena ihan kaunis, mutta todellisuus... IK:n tilauksen jätin uusimatta, mutta sen sijaan tilasin itselleni IC:n. Suuren Käsityölehden olenkin peruuttanut jo aikoja sitten, ja toistaiseksi olen onnistunut myös nujertamaan sitä uudelleenkaupanneet lehtimyyjätkin. Moda tulee hetken aikaa jollain erikoissuperhypertarjouksella, mutta kunhan se päättyy, niin ei tule taas vähään aikaan. Ja Novita vielä tuossa roikkuu, mutta en taida enää tälle vuodelle maksaa klubijäsenyyttä - ei siitä ole minulle mitään hyötyä tähänkään mennessä ollut. Joten menin sitten katsomaan Hobboksin alennusmyyntiä ja tilasin pari kirjaa. Hupsista! Tuossa vaiheessa en tuntenut suurta murhetta, sillä olin vielä kulutuksen suhteen turvallisesti alle asettamani kuukausirajan...

Lankaostoksille lähtemistä olen karttanut tehokkaasti. Mutta sitten hairahduin kokeilemaan erästä perin koukuttavaa peittomallia tädin synttärilahjasta ylijääneillä Puroilla... Lankaa oli jäljellä kaksi enemmän tai vähemmän vajaata kerää, ja tuumasin, että jatkan sitten muilla langoilla, mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä varmemmaksi tulin, että kyllä tätä on jatkettava ihan Purolla. Onneksi on Ravelry, sillä postihenkilö on parhaillaankin polkemassa minulle paria kerää, pelkkien postikulujen hinnalla (no, Itellan hinnat huomioiden ei se ilmaiseksi tule, mutta kuitenkin... ). Ihania ihmisiä tuntuu olevan maailma pullollaan. Toivottavasti tarjouksia tulee vielä lisääkin, mutta jos ei tule, pitää lähteä kauppaan. Peitosta on tulossa lapselle torkkupeitto, joten suurensuurta siitä ei pidä tullakaan, kohtuullinen kuitenkin.

Kummitytön vaaleanpunaisen huivin jo esittelinkin edellisessä postauksessani, ja koska olen luvannut virkata myös kummitytön äidille huivin vastineena erinäisistä ystävällisistä palveluksista, jotka hän on minulle viime aikoina tehnyt, olen tässä mieluillut tuon huivin aloittamista. Väritoive on ollut selvänä, mutta sitten tyssäsi. Päätin tehdä huivin eri mallilla kuin tyttärien (molemmat ovat kummityttöjäni, ja vanhempi sai minulta keväällä ylioppilaslahjaksi huivin), mutta tuohon malliin vaaditaan paksumpaa lankaa. Ostinkin jo markkinoilta yhtä, mutta se ei ollut riittävän paksua. Mikä neuvoksi? Varastossa oli sopivanväristä Ainoa, mutta sitä on liian vähän - damn! Ja taas Ravelry apuun! Sieltä löytyikin avulias neuloja, jolla oli riittävästi lisää oikeanväristä Woolia, jotta voin virkata sitä kaksinkertaisena. Ja jos nyt sitten vahingossa ostinkin myös jumalaisenväristä Jitterbugia, niin ei puhuta siitä, eihän????

Ja nyt olenkin sitten jo hienosti ylittänyt kuukausimäärärahani, mutta toisaalta - helmikuu on lankahamsterikuukausi, ja sen määrärahat voi oikeastaan käyttää siis jo etukäteen - eikö vaan??? *ja näin itsepetos jatkuu...*

Ihan hyvä vuosihan tuo oli 2009, mutta on se kai aina 365 päivän välein vaihdettava uuteen ja ehompaan. Vuoden vaihtuessa juohtuu aina mieleeni lapsuuden vuodenvaihteet. Muistan silloin ajatelleeni, että apua, vuonna 2000 olen 37-vuotias! Silloin vuosi 2000 tuntui kaukaiselta. Niinpä. Totuus iski taas takavasemmalta; tänään on jo vuosi 2010. Kyllä se Leinon Eino oli oikeassa sanoessaan, että "haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta". Tässä sitä sitten istutaan, joen partaalla, ja vuodet menevät ohi kuin tukkilautta kosken kuohuissa.

Mutta se tästä runollisuudesta. Vuosi 2009 on vielä päätöstään vailla. Pitää esitellä viimeiset käsityöt ja summata vähän yhteen vuoden töitä. Vuoden viime minuuteilla tuli valmiiksi vielä yksi huivi:

Ruskeaa seiskaveikkaa 180 g, 4,5 mm:n koukulla virkaten. Malli se iänikuinen oma. Tämä on toki vielä kylvettämättä ja pingottamattakin, mutta päätelty ja valmis, joten katsotaan valmistuneeksi vielä viime vuoden puolella.

Uddevallat (yhdeksäs pari) valmistui jo muutama päivä sitten, ja sai ensikasteensakin jo uuden vuoden aatonaattona Tikkurilan Valtti-Areenalla, kun pojat pelasivat harjoitusmatsin Kiekko-Vantaata vastaan. Lankana Gjestalin Janne, 30 g, ja puikot 3.5 mm:n lyhyet sukkapuikot.

Kummitytön vaaleanpunainen huivikin on nyt pingoteltu ja valmis. Nallea, 145 g. Äitinsä huivi on vielä vasta ajatuksissa, mutta eiköhän se tästä, pikapuoliin, sekin.

Ravelryn joululahjavaihdosta sain kirjan Knitting New Scarves, ja sieltä kokeilin ensin mallia Tilted Blocks. Tämä on neulottu Regian Hand dye effectistä kaksinkertaisena, koko kerä siihen hupsahti eli 100 g. Puikot 5 mm. Kovin on lepsua tämä lankaa, mutta ehkä tämä jonkun kaulaa lämmittää, joskus.

Ja tässä heti toinen Tilted Blocks, lanka Annariulta pikkujoululahjana saatu Fortissima Socka Mexico, kaksinkertaisena, ja puikot edelleen 5 mm. Tästä tuli ihanan kuohkea, pehmeä ja lämmin huivi, joka on jo lämmittänyt parina päivänä kaulaani. Koko kerä meni tähänkin eli 100 g.

Nyt ei olekaan puikoilla tai koukulla yhtään mitään. En ole jaksanut aloittaa uutta, sillä en osaa päättää, mitä tekisin. Eiköhän tuo valkene viimeistään huomiseen mennessä, saattaapi tämä vuoden ensimmäinen päivä mennä ilman käsitöitä vallan... Isännälle pitäisi neuloa ne uudet tossut, kun vanhat menivät puhki jo aikoja sitten.

***

Mutta saldoihin. Vuoden aikana lankaa kului reilut 17 kiloa. Hankitun langan määrää en uskalla arvailla, vielä vuoden viimeisenäkin päivänä meille muutti Citymarketin alesta 700 g Tempoa. Purot ja seiskaveikat olikin marketin hyllyltä hamstrattu tarkasti, mutta Tempoa oli vielä muutamassa värissä pari kerää per väri.

Tuo 17 kiloa ja rapiat päälle on kulunut yli 200 työhön. Osa on ollut tosi pieniä, kuten arpajaisvoitoiksi tehtaillut kynänsuojukset, suurin langankuluttaja taisi olla uusi vessan matto. Siihen väliin mahtuu monenlaista, mm. 97 pipoa, 41 huivia, 13 tiskirättiä ja 9 paria Uddevalla -kämmekkäitä. Yhden varsinaisen vaatekappaleen sain viimeisteltyä, nimittäin kummitytön boleron, mutta iänkaiken kohta WIPpeinä roikkunutta ovat edelleen WIPpejä. Höh!

Uudelle vuodelle en ole tehnyt lupauksia. Toiveita on kyllä: painoa alas, kuntoa ylös, huusholli kuntoon ja useammin siistiksi. Monista luottamustoimistani haluaisin eroon, edes yhdestä, ja lisää en ota sitten millään. Käsitöiden suhteen toivon, että lankaa lähtee talosta enemmän kuin sitä tulee tänne päin - siinäpä oikeastaan se suurin toive. Mukava olisi myös saada aikaan muutama vaatekappale, lapsille puserot ja itselle ainakin hame sekä pari jakkua. Tai edes yksi villapusero.

***

Kiitos teille kaikille kuluneesta vuodesta. Monta kertaa on ollut hymy huulilla ja liikutuksenkin tippa linssissä, kun olen kommenttejanne lukenut. On outoa, mutta hyvin palkitsevaa huomata, että juttujani jaksetaan lukea. Toivon teille kaikille, niin tutuille kuin tuntemattomillekin antoisaa ja hyvää uutta vuotta 2010!

Syksy on minulle ollut perinteisesti SNY-aikaa. Tänä syksynä lähettelin pakettejani varsin kauas pohjoiseen. Tavoilleni uskollisena unohdin myös kuvata lähettämäni paketit... Mutta kerrottakoon, että ensimmäiseen pakettiin sujautin Fame trend -lankaa, pienen rullamitan, omatekoisen kaulakorun ja korvikset, pokkarikirjan (parini kertoi tykkäävänsä lukemisesta)  sekä mausteista pikakahvia. Toiseen pakettiin, joka sattui sopivasti vaihtokaverini synttärikuuhun, otin teemaksi mausteet. Paketti sisälsi mm.  currynkeltaista Naganoa, erilaisia maustesekoituksia sekä Wollmeisen Spice Market -vyyhdin. Kolmas paketti lienee mennyt minulta jotenkin "ohi", kun en enää muista, mitä siihen laitoin... Noloa. Lankaa siinä nyt kumminkin oli, taisi olla sukkalankaa, ja vaihtoparini lapselle kirja sekä pikkuinen pehmoeläin. Viimeiseen eli joulukuun pakettiin panostin sitten virkkaamalla vaihtoparilleni Järbon Fantasia -langasta omanmalliseni huivin:

Lisäksi pakettin sujahti ainakin Regian Hand-dye Effect -sukkalankaa, Tallinnasta ostettu pellavahuovutettu kukkakoru ja pieni leivontakeittokirja. Vaihtoparini lasta muistin laittamalla mukaan PEZ-karkkiautomaatin, joka on Tuomas Veturin näköinen.

***

Osallistuin myös Ravelryn suomalaisten neulojien joulupakettivaihtoon. Omalle parilleni lähti itse neulotut säärystimet Tallinnasta hankitusta Jil-langasta: (väri on hyvin tumma harmaa, ei musta, kuten kuvasta voisi olettaa...)

Laitoin mukaan myös käyttämättä jääneet, samanväriset langat - niistä ehkä vielä saa säärystimille kaveriksi pipon... Mukaan lähti myös kaksi vyyhteä vuosikertafloricaa viininpunaisena, kaksi kerää grafiitinharmaata Fortissima Sockaa sekä Viivi & Wagner -keittokirja. Laitoin myös mukaan pussillisen neuletarvikkeita - silmukkalepuuttimia, silmukkamerkkejä, puikonpäitä jne.  Toivon, että vaihtoparini jossain vaiheessa kuvaa paketin ja laittaa sen Ravelryyn, sillä tosiaankin, unohdin kuvata senkin paketin! *laho pää*

***

Lomapäivät hujahtivat ohi neuloessa ja virkatessa. Ohimennen tuli neulottua kaksikin Tilted Blocks -huivia. Toinen Regian sukkalangasta ja toinen Länskäri-neulojien pikkujoulutapaamisessa saadusta Fortissima Socka Mexicosta. Kumpaankin huiviin sain menemään 100 g sukkalankaa kaksinkerroin neulottuina, ja tuo Mexico-langasta neulottu oli sitten jo tänään töissä kaulaani lämmittämässä. Ihanaa lankaa, vaikka onkin niin ohutta, että meikäläisen on melko pakko neuloa sitä kaksinkerroin, että jotain valmista tulisi. Langassa on mukana hevoskastanjaa, joka hoiti neuloessa hyvin käsiäni - ja nyt hivelee sitten kaulaani. Olisikohan tässä ihan uusi kosmetiikakikka keski-ikäisen kaulanahkan hoitoon????

Neuloin myös viimeinkin loppuun yhdeksännet Uddevallat, ne NUPS-versiot. Kuvia ei vielä ole, sillä huivit lepäilivät eilen kuivumassa ja Uddevallat valmistuivat vasta pimeän tultua - eikä ollut kuvaajaakaan paikalla. Kuvia siis luvassa myöhemmin, vaikkapa uuden vuoden juhlinnan kunniaksi.

Kun en eilen illalla enää muuta keksinyt, katselin Band of Brothersia (ihan lempparisarjojani muuten, pakko vielä joskus ostaa se DVBD-boksi...) ja virkkasin samalla ruskeasta seiskaveikasta taas yhtä kolmiohuivia. Jep. Tylsää. Ennalta-arvattavaa. Mutta tarpeellista. Äitini on onnistunut myymään kaikki aiemmin virkatut ylijäämähuivit, joten täytyy koukutella niitä lisää lankaholistin tulevien hankintojen edes jonkinasteiseksi oikeutukseksi... eiks niin?

Vuoden vaihtumista odotellessani päivitän tässä joutessani myös langankulutukset ajan tasalle. Kai nuo varastosta vähentyneet lahjoituksetkin voi laittaa poistumaan???