Eilen illalla päätin olla tarmokas, sisukas ja vähän vaikka mitä, ja tehdä loppuun salaisen neuleystäväni ensimmäisen lahjan. Valmista tuli, vaikka silmät vähän ristissä jo olivatkin langanpäitä päätellessä. Kun en voi sitä kuvaa tähän laittaa, niin kuvitelkaa mielessänne sellainen kiva - niin, enhän mä voi sitä paljastaa vielä, sori... No, kuiteskin sellanen kiva ja sit sen väri on  - ai, enhän mä nyt voi sitäkään kertoa... Siis kuvitelkaa sellanen kiva joka on jonkin värinen... ;-) Sen kai sentään voi kertoa, että lankaa kului 215 g, mutta mitä lankaa, sitäkään ei oikeastaan voi kertoa... ja nyt ette sitten paljasta yhtään mitään kenellekään siitä, mitä mä oon kertonut!

Vielä on kesken ennen olympialaista kisaa se Kuopuksen hihatin, jota eilen ehdin neulomaan vain muutaman kerroksen "normaalissa" kuorma-auton simahtamisesta johtuneessa aamuruuhkassa Turunväylällä. Uskokaa pois, autoa voi täysin turvallisesti ajaa n. 10 km:n tuntivauhtia ja neuloa samalla. Minä tiedän!

Värikynäpeittokin on vielä ompelematta kasaan, mutta olen aivan varma, että saan jonkun käsittämättömän ahkeruuskohtauksen vielä ja saan senkin valmiiksi - mutta en ehkä enää ennen neuleolympialaisia.

Mitäpä muuta? Eilen opetin Kuopusta pelaamaan koronaa, sillä kesän biljardinpeluut saivat meidät kaivamaan koronapöydän taas varastosta esiin. Ihme ja kumma, minä olen siinäkin toistaiseksi parempi ainakin kuin Esikoinen, isännän kanssa ei ole vielä kisaa otettukaan. Lapsia pitäisi yrittää valmentaa ensi viikolla alkavaan koulurupeamaan, mutta toistaiseksi menestys on ollut aika huonoa. Kuopukselle pitäisi ehkä hankkia uusi, vähän tilavampi reppu, mutta muuten taidetaan mennä vanhoilla varusteilla. Tästä tulee ensimmäinen syksy, jolloin lapsilla ei ole iltapäivähoitoa - saas nähdä, miten homma lähtee sujumaan. Esikoinen nyt ei sitä hoitoa niin ole enää tarvinnutkaan, mutta Kuopus ja hänen kaikki omat erityiset haasteensa ovat tähän asti ainakin olleet sitä luokkaa, ettei ole voinut ajatellakaan jättävänsä noita kahta kahdestaan. Mutta nyt Kuopukselle on hankittu kotiavaimeen oven avaamista helpottava lisäkahva (ihan uskomattoman toimiva vehje!), seuraavaksi pitäisi tosissaan paneutua opettamaan kännykän käyttöä ja ehkä olisi syytä myös taas tehdä huoneentauluja muistuttamaan siitä, mitä sitä sitten pitääkään tehdä heti aina koulusta kotiin palattua... *huokaus*