Tässä blogissa hypitään hyvin sujuvasti parin päivän yli. On meinaan ollut sen verran sähäkkää viikonlopun viettoa siihen malliin, että sävyisämpää varmaan jo heikottaa.

Pikkujouluilta meni mukavasti vesilinjalla, tosin välillä sorruin kevytkokikseen, kun alkoi kivennäisvesi tökkiä. Itsensä saa hyvin helposti eräänlaiseen humalatilaan myös syömällä hyvin, puhumalla ja puhumalla ja puhumalla ja sitten tanssimalla... Vaikka ajoittain olin hyvinkin huvittunut normaalisti niin hillittyjen ja hallittujen työkavereiden toilailuista, pidin visusti mielessäni, että olen sitä minäkin onnistunut aiempina vuosina riekkumaan pikkujouluissa ihan samassa kuosissa kuin eräät, joten turha on ryhtyä sormella osoittelemaan tai leikkimään "pata kattilaa soimaa" -leikkiä. Olin kuitenkin tyytyväinen itseeni, kun lähdin reipppasti kotia kohti jo vähän iltakymmenen jälkeen. Nuoriso seuraavana aamuna jo iloisesti sovitteli juhlien rekvisiitasta kotiin kulkeutunutta kolmikolkkahattua ja irtolettiä... =) Ja kyllä, merirosvoilu oli juhlien teemana, joten tarjolla oli myös teemaan sopivaa rekvisiittaa.

Olin päättänyt selvitä pikkujouluista vesilinjalla siksikin, että lauantai oli varattu ompelutalkoille. Ja kyllä saumurit ja ompelukone sitten surrasivatkin, kunhan tuttuni sai autonsa kulkemaan ja pääsi paikalle reilun tunnin myöhässä. Valmista tuli, puolivalmistakin ja tuttuni mukaan lähti vino pino juttuja, jotka hän ompelee kotona joutessaan, kun ei enää työelämässä ole ja ajoittain on päivisin luppoaikaakin. Minullekin jäi pino viimeisteltäviä ja kasa kankaita, joista pitäisi joutohetkinä (mitähän ne ovat???) surrutella lisää valmista ja täydennettävää. Mutta kaikenkaikkiaan oli hyvin antoisa päivä, ja intouduin ihan kybällä taas tuosta ompeluhommasta... Kyllä tässä täytynee investoida ompelukoneeseenkin, kun nuo lapsetkin olisivat kiinnostuneita taitojaan koettamaan.

Välillä kehittelin kierrätysjuttuja: esikoisella on ikävä tapa hajottaa verkkarinsa aina polvesta, tuo kiiltävä kangas kun "palaa" puhki vauhdikkaissa liikuntatuokioissa. Aikani olen noita tuommoisia verkkareita leikellyt sitten pihashortseiksi, mutta eilen kaivelin jätesäkistä taas yhdet esiin ja kuopuksen kanssa ideoimme pikapikaa niistä jumppapussin! Ei muuta kuin leikkasin lahkeet auki haaroista, surautin saumurilla haarakohtiin suorat saumat ja sitten vain alareuna saumurilla kiinni, ja voila: valmis jumppapussi, jossa on kaksi vetoketjutaskua ja vyötärönauhasta vetäistään pussukka sitten kiinni. Vielä kun tuohon ompelee vaikkapa olkahihnan, niin saa ihan kelpoisan kuljetuspussukan jumppakamoille!

Toiset verkkarit kierrätinkin sitten pikapikaa ompelemalla niistä Kuopukselle ihan edustavan arkihamosen... Samalla tyylillä vain haarasaumat auki ja saumurilla surauttaen suorat saumat tilalle, ja tuttuni viimeisteli komeuden ompelemalla koneellaan helmakäänteet ja alas jätetyt pienenpienet halkiokäänteet, ja valmista tuli! Mukava, joustava eikä turhan arka hamonen.

Tästä kun oikein innostun ja vaihdan saumuriin vaaleammat langat, ei taida ompelupuuhille ihan heti loppua tulla... =) Yhden esikoisen vanhan talvitikkitakinkin jo leikkelin patalappujen täyteaineeksi, vielä kun noihin surauttelen puuvillakankaiden jämäpaloista päälliset, niin sitten annan ne äidilleni loppukäsiteltäviksi: hän voi ompelukoneellaan surautella niihin kivat tikkaukset ja mahdollisesti kanttauksetkin, ja taas on sopivaa tavaraa valmiina arpajaisiin...

Mutta nyt lähden surauttelemaan saumurillani vielä illan piristykseksi muutaman viinipullopussin fleecestä tai ehkäpä ompelenkin pari sydämenmuotoista ovikoristetta... Katsotaan!