Eilen illalla murehdin sitä, että IK ei ole tullut. Ja sitä, että viikonlopun kirppispökerryksissä jätin kuulakärkikynän hupparini taskuun ja se tietysti värjäsi huppariani, mutta myös miehen housut. Suurimman osan tahroista sain pois, mutta muutama jäi, joten työhousuiksi menevät miehen pöksyt. Lisäksi illalla murehdin sitä, että kuopukselta tuntuu puuttuvan kaikenlainen suhteellisuudentaju: pieleen mennyt tietokonepeli aiheutti tunnin mittaisen huudon, itkun ja raivoamisen, ja kun nuo oireet oli jotenkin edes saatu pois päiväjärjestyksestä, riitti asiasta vielä keskustelemista melkein toisen tunnin ajaksi. Huokaus.

Tänä aamuna murheet muuttuivat kuitenkin pieniksi, kun työmatkallani ajoin ohi Turuntiellä sattuneesta kolarista. Onneksi kolari oli vastaantulevien kaistalla, sillä tie oli siitä kohtaa suljettu ja jonoa riitti Veikkolan liittymään asti. Ehdin ohiajaessani laskea pari paloautoa, muutaman ambulanssin ja ainakin kolme autoa hujan hajan pitkin tietä ja kaiteissa. Poliisit ohjasivat liikennettä ja yksi ambulanssi tuli vielä paikallakin, vaikka onnettomuudesta oli tuossa vaiheessa kulunut jo yli tunti. Sydäntä kylmäsi jo silloin, kun ajoin kolaripaikan ohi, niin pahalta se näytti. Ja kun pääsin työpaikalle, luin uutisista, että yksi ihminen oli menettänyt henkensä kolarissa. Itketti. Jonkun äiti, isä tai lapsi, sisar tai veli.

Omakin suhteellisuudentaju siinä korjaantui kummasti.

Edit myöhemmin: Kolarissa menehtynyt oli paikalle sattumalta tullut, vapaalla ollut poliisimies, joka oli ryhtynyt auttamaan ulosajaneita. Suremaan jäi vaimo ja kaksi nuorta lasta.

Omiakin murheita tuli lisää: koulun terveydenhoitaja soitti ja kertoi, että esikoinen oli lyönyt päänsä betonipylvääseen koulussa. Epäilykseni heräsivät heti, ja soitin pojalle, joka kertoi mitä oli tapahtunut: hän oli vitsaillut luokkakaverilleen, joka oli tullut myöhässä välitunnilta, koska ei oman sanomansa mukaan ollut kuullut kelloa. Esikoinen oli leukaillut jotain kuuroutumisesta, ja luokkakaveri oli tönäissyt päin ovenkarmia ja betonipylvästä. En ollut yhtään yllättynyt, kun kuulin, kenestä luokkakaverista oli kysymys. Vanha tuttu kiusaaja on kyseessä. Jos ei opettaja tänään soita tai muuten viestitä, että hommasta on kyseiselle nuorukaiselle kurinpidollisia seuraamuksia, vedän totta vieköön herneen SYVÄLLE nenääni.