Eilen oli kotona pöydällä odottamassa pakettikortti... SNY:ltä on tulossa jotain kivaa! Olin vain niin poikki ajettuani ruuhkaisen Helsingin läpi ja melkein ruuhkaisempaa Turunväylää pitkin, ettei enää löytynyt voimavaroja odotella paria tuntia ruuhkan loppumista ja lähtemistä postiin... Joten maanantaina sitten, postin kautta kotiin.

Nettiyhteys kotona on edelleen poikki, joten hiljaista on tämä nettielämä ollut viime aikoina. Melkein odotan (!) pääsyä töihin maanantaina, siellä kun on toimiva nettiyhteys käden ulottuvilla koko ajan... =)

Eilinen ilta meni siis sohvaperunana, virkkasin tuota vihreää huiviani ahkerasti ja seurasin toisella silmällä televisiota. Nukkumaankin pakotin itseni jo ennen yhtätoista (saavutus!), mutta tavanomaiseen tapaan, kun ukko ei ole vieressä kuorsaamassa, tuli unesta koiranunta.

Eilinen koulupäiväkin oli niin positiivinen kokemus, että kadonnut motivaatiokin taisi palautua, ainakin hetkeksi. Johtui varmaan siitä, että kerrankin tunsin tajuavani jotain, ja varsinkin iltapäivän opettajakin vetäisi tekemäni esityksen näytille esimerkkinä siitä, että suurin piirtein juuri näin pitäisi tehdä. Kyllä lämmitti.