Viikonlopun kunniaksi nukuin niskani jumiin. Pää ei käänny minnekään kunnolla, mikä on tietysti loistava allegoria keski-ikäisen elämästä... Mitäpä sitä turhia sivuilleen katselemaankaan, kyllä kaikki tarpeellinen löytyy suoraan edestä.

Jäykän niskani inspiroimana päätin kokeilla, olisiko minusta blogia hallitsemaan. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, olen osannut lukea suomenkielisiä käyttöohjeita ilman suurempia vaikeuksia, ja olen jopa osannut hakea netistä itselleni jonkun ystävällisen sielun (Herkku) laatiman sivupohjan. Tällä hetkellä syystä tai toisesta ruskean ja turkoosin yhdistelmä vetoaa, katsotaan sitten kuinka käy huomenna tai ensi viikolla. Itseni tuntien vaihtelunhalu saattaa saada minut sekoittamaan pakkaa ja vaihtamaan blogin ulkoasua viikoittain. Tai päivittäin. Tai sitten ei koskaan.

Blogini nimeä en miettinyt juuri minuuttia kauempaa. Jo lapsena samaistuin Tenavat-sarjakuvien Telluun, joka on tehnyt kärttyisyydestä taidetta. Vanhemmiten olen yrittänyt samaistua toisenlaisiin idoleihin, mutta ikävä kyllä minusta ei tekemälläkään saa tyttökirjojen myötäilevää sankaritarta, ei eteeristä keijua eikä edes Niskavuoren Hetaa. Olen mikä olen, kärttyisä ihminen.

Millaiseksi blogini jatkossa muodostuu, siihen tuovat vastauksen vain vielä edessä ja kohta taas takana olevat elämän päivät. Tässä ja nyt ensimmäisestä postauksesta tuli tällainen.