On ollut nurja mieli jo pitkän aikaa, eikä bloggailukaan ole maistunut. Ei missään mitään varsinaista vikaa ole, mutta kaikki ärsyttää. Sellaisella tuulella ollessa ei tee mieli olla yhtään sosiaalinen, edes virtuaalisesti. Anteeksi.

Tässä muutama kuva viimeksi valmistuneista käsitöistä:

Nups-pipo nro 30. Lankoina seiskaveikkaa ja Jannea, painoa 44 g, ja tämä meni viikonlopun turnauksessa joukkueen vastuuvalmentajan vaimolle.

Mambo-jämistä neulottu fanikaulaliina, painoa 80 g. Tämän sai kaulaansa yhden pelaajan äiti, jolla on jo Mambosta neulottu pipo.

Ja toinenkin kaulaliina vielä syntyi, painoa 90 g. Tämäkin koristaa nyt yhden pelaajan äidin kaulaa.

Itsellenikin sain neulottua fanikaulaliinan, mutta se valmistui vasta viikonloppuna, enkä muistanut sitä vielä edes kuvata. Eilen valmistui myös 31. pipo, joka on menossa yhdelle pelaajalle. Tein hänelle jo yhden samantyyppisen (sen lippapipon, josta en ehtinyt ottaa kuvaa), mutta se olikin liian lyhyt ja pääsi lämmittämään pikkuveljen päätä. Toivottavasti tästä nyt tuli riittävän pitkä.

***

Turku-turnaus oli siis viikonloppuna, eikä poikien menestys ollut viimevuotista luokkaa. Kaikenlaista tylsää oli, kuten puuttuvia pukuhuoneita ja luokattomia tuomareita, mutta oli myös tiukkoja vastustajia ja hyviä pelejä ja pojilla mukavaa, joten ei mikään turha reissu siitäkään huolimatta, ettei menestystä tullut. Esikoinen teki turnauksen viidessä ottelussa kolme maalia ja syötti kaksi, joten perhekohtaisesti turnaus oli menestyksekäs. Me äidit erotuimme positiivisesti tunnistettavissa pipoissamme (sivukorvalla tuli kuultua monta kommenttia, jotka tietysti täysin objektiivisesti tulkitsin myönteisiksi), ja ilokseni myös sain luovuttaa yhdelle isällekin pipon, joukkueen johtajalla, valmentajilla ja huoltajillahan sellaiset jo olikin ja niitä myös pidettiin.

Ja kyllä me äidit kannustettiin! Meillä oli uusi banderolli, kiitos ystäväni, joka sen meille ompeli, ja tällä kertaa muistin myös raahata mukaan lähes kaikki lasten vanhat rytmisoittimet, joten melua ja ääntä meidän porukassamme riitti. Ja kun viimeinen matsi oli ohi, muistivat pojat käydä huiskuttamassa fanikatsomolleen kiitokseksi... Nauru

Muuten tuli oleiltua paljon Kuopuksen ja muiden äitien sekä tyttärien seurassa, syötyä ulkona ja käveltyä paljon paikasta toiseen. Pieni lomanen siis!

***

Tänään on tiedossa taas mukavaa työpäivän päätteeksi; äitini täyttää tällä viikolla vuosia, ja hän halusi viedä meidät ulos syömään asian kunniaksi, kun ei aio muulla tavalla asiaa juhlistaa. Joten vähän ennen viittä hilpaisen töistä suoraan Selloon, jonne vanhempani tulevat lasten kanssa ja siippakin suoraan töistä. Ehkä tämä nurjamielisyyskin kohta jonnekin tästä haihtuu... Silmänisku