Pääsiäinen on vilahtanut ohi taas ihan huomaamatta. Palasimme lauantaina iltasella Turusta esikoisen lätkäturnauksesta, ja haimme kuopuksen kotiin isovanhempien luota. Huonosti nukuttu yö hotellissa ja jännityksen purkautuminen veivät voimat niin tasan, että minäkin kaaduin vuoteeseen jo iltakymmeneltä, joten pääsiäisyökirkko jäi väliin joka suhteessa - olin ensin ajatellut, että edes vähän aikaa sitä katsoisin televisiosta, kun arvelin, etteivät voimat missään tapauksessa riitä ajelemaan Hankoon, missä läntisen uudenmaan pääsiäisyöpalvelus tänä vuonna oli. No, tulipa vietettyä perin "maallinen" pääsiäinen sitten.
Esikoisen lätkäturnaus meni hienosti! He tulivat toisiksi omassa lohkossaan, pääsivät pelaamaan sijoituksista venäläisjoukkuetta vastaan, hävisivät sen matsin ja menivät sitten pronssiotteluun. Pronssiottelussa vastaan tuli naantalilainen VG-62, jota vastaan pojat olivat edellisenä päivänä pelatessaan hävinneet niukasti 3-4. Revanssin makua oli ilmassa, ja niin vain Nupsin pojat voittivat pronssiottelun 4-1, esikoinen teki ratkaisumaalin (3-1) ja niin pojat saivat ottelun päätteeksi kaulaansa pronssiset mitalit, ja juhlivat kuin turnausvoittajat! Oli ihana katsoa poikien iloa, ja kun esikoinen tuon maalinsa teki, tirahti minulta muutama ilonkyynel, kun iloitsin niin esikoisen onnistumisesta ja tajusin samalla, ettei VG enää millään voisi tasoittaa maalieroa. Jännitys siis hellitti, ja kun esikoisen joukkuekaveri sitten herkutteli tekemällä kypärätempun eli kolmannen maalinsa siinä ottelussa, ei joukkueen fun clubilla eli meillä äideillä enää ollut mitään rajaa riemulla...
Esikoisen ketjukaveri on tässä juuri vastaanottamassa mitaliaan. Esikoinen näkyy taustalla seisomassa kahden ketjukaverinsa kanssa (äärimmäisenä oikealla).
Olin varautunut siihen, että turnauksen aikana ehdin tehdä runsaasti käsitöitäkin, mutta toisin kävi. Menomatkalla häädyin tuijottelemaan maisemia, ja matsien välillä kävimme muiden äitien kanssa syömässä ja viettämässä muuten aikaa keskenämme. Perjantai-iltana ehdin lähteä avosiipan kanssa ennen viimeistä matsia hotellille kirjautumaan, ja sain olla siellä pari tuntia ihan rauhassa yksin. Siinä vaiheessa iski kauhea virkkausplääh, ja olin varannut mukaani pelkästään virkkuukoukkuja. Ohhoijjakkaa... No, aloitin kyllä sitten virkata jäljelläolevasta Mernosilkistä kolmiohuivia tuolla uskollisella virkkausmallillani. Siitä ei todennäköisesti tule suurensuuri, mutta hieman tiiviimpi, mitä nyt kaipaankin. Ja lankahan on jumalaisen pehmeää ja sormissa soljuvaa, onhan siinä merinovillaa, silkkiä ja bambua. Ostin aikoinaan lankaa neljä kerää, joista yksi siis meni viikko sitten virkattuun pikkuhuiviin, joten jäljellä on n. 150 g. Kyllä tuosta määrästä pitäisi mukavankokoinen kolmiohuivi syntyä, varsinkin kun aion pingottaa huivin niin kireälle, että soi.
Kiirastorstaina tuli valmiiksi taas yksi omanmallinen asustehuivi, tällä kertaa sinisävyissä:
Lankoina on vaaleansinistä ja sitä muutaman vuoden takaista sinisävyistä lollipop-Samosta, sekä kahta eri väriä Patonsin Washed Haze-lankaa, joka on hyvin samanlaista kuin Samos koostumukseltaan. Tässä huivissa on helppo soinnutella värejä yhteen tai luoda räväköitä yhdistelmiä, ihan miten vain itse haluaa. lankaa kului yhteensä 116 g.
Kiitos muuten kommenteistanne näihin huiveihin liittyen, laitan huivin ohjeen tuonne omiin virkkausohjeisiini kunhan ehdin kirjoitella sen, luultavasti vielä tänään.
Eilen innostuin viimeinkin neulomaan tuota Novita-boleroanikin, ja nyt uupuu enää kymmensien senttiä, ja sitten pääsen tekemään vähäiset ompelutyöt ja virkkaamaan reunusta. Veikkaisin, että mikäli malli vain minulle muuten sopii, niin tuosta tulee hyvä käyttövaate. Lanka on miellyttävää (ei kutita) ja laskeutuu kauniisti. Yritän saada tänään tuon boleron ainakin virkkausvaiheeseen, sillä tuo Merinosilk-huivi on tarkoitettu tämän viikon mukanakuljetusprojektiksi, eli sillä ei ole kiirettä. Ja vielä on kesken tummanharmaasta Nina-langastakin tekeillä oleva huivi, sekin olisi hyvä saada käsistä pois. En vain ole vielä päässyt yksimielisyyteen itseni kanssa siitä, millaisen reunuksen siihen teen.
Eilinen päivä meni muuten hieman omituisissa merkeissä: kuopus alkoi aamusta valitella vatsaansa, oireet olivat samat kuin esikoisella viikko aiemmin. Vanhempani olivat kutsuneet meidän pääsiäislounalle puoleksipäiväksi, mutta sinne menimme vain minä ja esikoinen, sillä kuopus ei mukaan voinut lähteä ja aviosiippa jäi sitten kotiin hänen kanssaan. Kesken aterian aviosiippa soitti, että Kuopus oli oksentanut (meidän sänkyymme) ja kyseli pesuohjeita lakanoille... =) Kotiin päästyämme ilta kuluikin sitten Kuopusta hoivaillessa, pyykkiä pestessä, ääneen lukiessa ja käsitöitä tehdessä aina, kun kuopus nukahti. Iltaa myöten hänelle nousi myös lämpöä, mutta yö sujui ihan rauhallisesti, ja aamulla neiti oli taas pirteä kuin peipponen...
Nyt täytyy välillä miettiä tämän sortin sakin ruokkimista, ulkona on upea ilma ja esikoinen meni pihaan lämimään (hohhoijaa, lätkää) ja tulee varmaan kohta sisään vatsa kiljuen. Joten soromnoo tällä kertaa, nauttikaahan pääsiäislomanne viime hetkistä!
Kommentit