Armas aviomies valisti minua tänään siitä, että viime aikojen puuhastelulleni - marjojen poiminta, hillojen keittely, mehustus jne - on olemassa ihan oma termikin, nimittäin Homing. Kodistelu, sanoisin siis minä suomeksi. Tänäänkin olen kodistellut ihan urakalla: mustaherukkapensaista ja vattupensaista on nyt riivitty marjat ihan simona, ja minä seisoin KOKO päivän äidiltä lainatun Maija-apulaisen kanssa hellan tykönä, ja nyt on jääkaappi täynnä mehua. Tai siis täynnä ja täynnä, mutta elämäni ensimmäistä kertaa olin tässä puuhassa, ja siihenhän iskee ihan himo! Nyt on vain marjat loppu - pitäisköhän mennä torilta lisää ostamaan????

Itselle muistiin:

- mehua keittäessä ei pidä tyhjentää tiskikonetta samalla eikä varsinkaan pistää mehukattilaa levylle, joka posottaa täysillä. Mustaviinimarjamehu lähtee vaikeasti irti hellasta ja levystä ja kattilasta, kun se on mahdollista pyyhkiä vasta muutaman tunnin päästä ylikiehunnasta

- pulloja ja purnukoita ei koskaan ole liikaa. Toistan: ei ole koskaan liikaa. Loppuviimetteeksi piti tyhjentää viemäriin pari ylivuotista kotiviinipulloa (vuosikertaa 2002, ei enää juotavassa kunnossa, mutta hellästi on säilytelty jääkaapissa kaikki nämä vuodet) ja pestä niiden pullot mehua varten.

- vaaleat tiskirätit ovat väärä valinta mehustamisavuksi, etenkin kun keittää MUSTAviinimarjoista mehua. Eihän se väri niihin lopullisesti tartu, mutta lienevät muutaman pesun ajan aika vinkeän värisiä...

- kaksi kiloa sokeria ei riitä. Ihan sama kuinka paljon marjoja on tai luulee olevan, ei se riitä. Laita mies asialle ostamaan lisää.

- lämminvesivaraaja kannattaa napsauttaa jatkuvalle lämmitykselle. 20 pullon pesuun kuluu kuumaa vettä n. 300 litraa (sen kokoinen varaaja meillä on). Hämmästyttävää kyllä, moisella vesimäärällä pestään parhaimmillaan ainakin neljä ihmistä, paljon käsiä ja tiskiä. Ilmeisesti pullot kuluttavat vettä enemmän kuin ihmisnahka... No, eipähän tarvinnut lämmittää saunaa tänään, kun ei ollut pesuvettä.

Että silleen. Kyllä on ihmeellisen opettavaista tämä kodistelu!

***

Aina välillä, kun alkoi mehumaijan porina kiristää ohimoissa, istahdin katsomaan Berliinin kisoja ja neulomaan. Punainen huivini alkaa olla viimeisillä kierroksilla, loppukiri enää puuttuu. Pitäisiköhän tähdätä samanlaiseen vauhdinjakoon kuin naisten 10 000 m juoksussa? Minä jännäsin kenialaisten puolesta, lukkarinrakkautta kun siihen maahan tunnen, ja ihan oikeesti keskiäkäiset kyyneleetkin vierähtelivät silmistäni, kun Kenian anorektinen juoksija veti oikealta ohi jo kätensä voittoon kohottaneesta etiopialaisesta. Ähäkutti!

***

Huomenna meillä ei kodistella. Huomenna pelataan lätkää. Esikoisella on syksyn ensimmäinen turnaus ja vuoden ainoa kotiturnaus, ja meikä kantaa kortensa kekoon nuorten urheiluharrastuksen puolesta talkootyön parissa. Mukaan pääsee äidin huivi, jota aion koukutella niinä hetkinä, kun ei tarvitse myydä makkaraa, hoitaa kuulutuksia tai jännätä esikoisen peliä.

***

Ai niin, tärkein melkein unohtui. Meille muutti tänään kuivausrumpu. Odotan jännityksellä, kuinka helpoksi elämä kohta muuttuukaan - jääpi enemmän aikaa kodistelulle...