Viikonlopun käsityösaldoksi jää kaksi pipoa. Jeps, pipokausi sitten alkoi. Minne pipot menevät, siitä ei ole vielä tietoa - kenties arpajaispalkinnoiksi. Jonkun päätä ne päätynevät jossain vaiheessa lämmittämään. Kuvia laitan jossain välissä, kunhan ehdin kuvata ja löydän jonkun pään auttamaa poseerauksessa...

****
Lupasin lisää urheilu-uutisia. Nupsin pojat pelasivat tänään Pirkkolassa harjoitusottelun Karhu-Kissoja vastaan. Voittivat 3-2, ja mikä parasta, pelasivat siistiä peliä. Samaa ei voi sanoa vastustajista. Tuomarit jättivät suurimman osan rikkeistä tuomitsematta, Karhu-Kissojen pelaajat istuivat ainakin neljä jäähyä ja vähintään saman verran olisi kuulunut olla lisää. Kuulin myös kaikenkarvaisia kommentteja pojilta vastustajan kielenkäytöstä erilaisissa tilanteissa. Jos minun poikani päästelisi sellaisia juttuja suustaan, häpeäisin kuin koira. Nupsin poikien mielipide vastustajasta, pelistä ja pelikäytöksestä oli aika selvä; yleensä niin himoittu tsemppariviiri ei kelvannut tällä kertaa kenellekään.

****
Omalta kohdaltani jouduin tänään todella outoon tilanteeseen. En muista, olenko koskaan täällä blogissani kertonut koulukiusaamisesta, jonka kohteeksi jouduin yhdeksännellä luokalla. Kiusaajani (tyttö) ei heikon koulumenestyksensä vuoksi päässyt oman koulumme lukioon, joten hän katosi elämästäni tuon yläasteen viimeisen vuoden jälkeen.

Tänään Pirkkolassa jäin katsomaan pitkään vastustajajoukkueen erään toimihenkilön perään. Mitä kauemmin katsoin, sitä varmempi olin asiastani, ja kun pääsimme kotiin, menin joukkueen sivuille vielä tutkimaan. Ja sieltä löytyneiden tietojen perusteella olen jokseenkin varma, että kyseessä todellakin oli tuo kolmen vuosikymmenen takainen luokkatoverini. Hänen poikansa oli tänään pelaamassa, ja kun esikoinen kysyi pojan pelinumeroa ja kerroin sen, esikoinen hymähti ja sanoi: "just se sama poika tuli mulle sanomaan, kun yks toinen kamppasi mut, että rupee nyt vielä itkemään, ja sit kun se itse kaatui kaukalon seinää vasten, niin se rupes pillittämään heti!" Esikoinen oli nimittäin kertonut tämän jutun jo kertaalleen minulle, ennen kuin edes tiesi, kenestä on kysymys. Niinpä, ei se omena tosiaankaan kauas puusta putoa, voin vain kuvitella, millaiset opit siinä kodissa on kolmen pojan jääkiekkoharrastukseen annettu. Siinä tuskin on reilun pelin sääntöjä kertailtu.

Olen monet, monet, monet kerrat miettinyt, mitä todella tekisin, jos joutuisin tuon kaukaisen kiusaajani kanssa uudestaan kasvokkain.  Nuo kolme vuosikymmentäkään kun eivät ole täysin häivyttäneet mielestäni niitä vihan tunteita, joita silloin koin ja tunsin. No, enhän minä tietenkään olisi sortunut niin lapselliseen käytökseen, että olisin jotain erityistä edes tehnyt, enhän tehnyt silloin nuorenakaan, joten miksi olisin nytkään. Mutta tiettyä häijyä tyydytystä tunsin siitä, että sain edes pientä revanssia, vaikkakin välillisesti, kun minun poikani voitti hänen poikansa jääkiekossa... HAA, kostoa jo toisessa polvessa! ;-)