Lohikäärmehuivi valmistui eilen illalla myöhään. Päätin sinnikkäästi tehdä sen loppuun, vaikka väsyttikin, joten päättelin langanpäitä ja virkkasin reunusta liepekkeisiin katsellen samalla silmäkulmastani varsinaista lahtausjuhlaleffaa: kanaaleilta tuli Roberto Rodriguezin Grindhouse Terror -pläjäys. Jep. Verta ja suolenpätkiä olisi riittänyt ainakin tusinaan tavallisempaan actionkauhuretosteluun. Väkivallalle ei kai pitäisi nauraa, mutta nuo leffat on vedetty niin överiksi, ettei niitä voi edes kauhistella, voi vain nauraa.

Kuvaa uudesta huivista luvassa kenties vasta ensi viikolla, tämän viikon illat alkavat olla sen verran täynnä ohjelmaa, etten usko edes kuvaussessioon liikenevän hetkeä - ainakaan päivänvalon aikana.

Tänään on vuorossa tanssitreenit, esikoinen menee päivän varoitusajalla taas paikkaamaan -95-lätkäjoukkuetta (ja minä en ehdi yhtään katsomaan), käväisen Lohjalla lainaamassa ystävättäreltäni takkia kuopukselle lainaksi ja mitähän vielä? Pitää muistaa, että olisi ostettava maitoa ja mustaa kengänkiilloketta...

Pasianna sinnittelee vielä hengissä. Miten kalasta tietää, että se kärsii? Pitäisikö vain tyynesti tehdä päätös ja suorittaa eutanasia? Itsekseni olen ajatellut, että kalalla on armonaikaa sunnuntaihin asti. Jos se on edelleen yhtä vaisu, kun palaamme hääjuhlista, päästän sen parempiin uintimaisemiin sunnuntaina yöllä.

Länskärineulojien blogilla on jo kahdeksan tilaajaa, ja kirjoittajiakin on viisi. Jesh, kyllä tästä tapaamisia päästään järjestämään!