Kuten huomasitte, tuli syksy, auringonkukat lakastuivat ja siirryin ruskaväreihin. Sivupohja on edelleen Tuuliviirin tuotantoa, ja voi että tykkään tuosta ruskeasta puusta!

Mitäpä tässä kertoisi. Käsitöitä tein eilen. Esikoisen lätkäkaverin verkkopipa valmistui tunnissa, ja se on jo laitettu lätkäkassiin odottamaan pääsyä uudelle omistajalle. Toivottavasti kelpaa. Sitten jatkoinkin vaaleanpunakirjavan nalle-huivini virkkaamista. Nallesta on kiva virkata, mutta se on niin ohutta, että tuntuu kuin menisi ikuisuus yhden huivin tekoon. Huiveista kyllä tulee mukavan kevyitä, mutta nyt olisi kiire, olevinaan. Seiskaveikasta tulee valmista nopeasti, mutta huivikin on vastaavasti vähän raskaampi.

Juttelin eilen työkaverin kanssa. Hänen tyttärensä on innostunut nyt virkkaamisesta, ja lupasin tuoda minulle välinpitämättömiä lankoja tytölle virkattaviksi. Lajittelinkin ihan mukavan kasan, 350 g erilaisia hapsulankoja, teddyä ja jotain muitakin tuotavaksi, mutta muovikassi unohtui "työpöydälleni" eli silityslaudan päälle kotiin... =)

Yritin myös tulostaa neulottavan huivin ohjetta, mutta kotitulostimesta oli muste loppu. Pahus! Onneksi täällä töissä riittää tulostimissa väriä... =) Nyt on ohje olemassa ja lankakin valittu, ainakin periaatteessa, tarvitaan enää aloitusinnostus, ja eiköhän tässä kaikkien virkattujen huivien keskellä ala neulottuakin syntymään.

Kävin tuossa samalla taas läpi lankojani, ja totesin, että minulla on aika kasa erilaisia Isoveikan jämälankoja. Voisi ehkä ryhtyä niistä virkkaamaan kuopukselle omaa torkkupeittoa - on nimittäin vähän sellainen suunnitelma, että jos vaikka joulupaketista jotain sellaista kivaa löytyisi kummallekin lapselle. Esikoisen peittoa varten on jo isoja isoäidinneliöitä kasa valmiina, ne pitäisi vain virkata yhteen ja sitten virkata reunusta, niin valmista tulisi. Kuopukselle en jaksa neliöitä tehdä, mutta jonkin iloisen raitavirityksen voisi väsätä. Tai sitten pitkiä suikaleita. Katsotaan.

Vanhempani ovat lähdössä Keniaan viikon päästä perjantaina. Perheystävämme, joka on asunut Keniassa jo useampia vuosikymmeniä, menehtyi reilu viikko sitten varsin äkillisesti, ja vanhempani ovat menossa hautajaisiin. He aikovat samalla vaivalla jäädä sinne reiluksi viikoksi lomailemaan, ja ovat jo järjestäneet tutun vanhemman rouvan hoitamaan lastemme iltapäivähoitoa siksi aikaa. Täytyisi vähän miettiä, mitä pyytäisi heitä tuomaan tuliaisiksi. Nairobissa on muitakin tuttuja, joille menee minultakin viemisiä: erään nuoren lääkärin perhe, jossa on kolme lasta, ja kaksi vanhinta noin omien lasteni ikäisiä, mutta sikäläisittäin kooltaan pienempiä. Joten vanhempien mukana lähtee aika satsi lasten vaatteita ja kenkiä, sekä jo yli vuosi sitten hankitut kaksi englanninkielistä Muumi-kirjaa. Jotain muutakin mukavaa voisi vielä keksiä, mutta onneksi tässä on vielä viikko aikaa. Tuon perheen piti tulla pari vuotta sitten Suomeen lomailemaan, mutta syystä tai toisesta suunnitelmat peruuntuivat. Siksi onkin mukavaa saada lähettää heille tuliaisia Suomesta.

Minulla oli hyvä aikomus lähettää SNY:lle paketti hyvissä ajoin syyskuussa, eikä nyt toki vieläkään ole kovin myöhäistä, mutta syystä ja toisesta en vain ole saanut aikaiseksi. Huh, lisää tunteja vuorokauteen ja muutama käsipari sekä varapää olisivat tarpeen...