Aikoinaan, kun tänne maalle muutimme, minuun iski hillitön puutarhainnostus, joka sittemmin, kuten niin monet muutkin innostumiset elämässäni, sananmukaisesti lakastui. Istutin metrikaupalla itsekasvatettuja perennoita, ja nyt ne ovat jo saaneet useita vuosia pärjätä miten kuten. Kasvien eloonjäämistaistelua on kiehtova seurata - perennapenkeistä ovat heikommat saaneet väistyä vahvempien tieltä, ja joka vuosi sieltä löytyy uusiakin tulokkaita, jotka ovat sinne tupsahtaneet ties miestä...

Mutta tällaista kukkasta en ainakaan minä ollut ennen nähnytkään: aamulla takaterassille mennessäni se istui kaiteella ja hymyili salaperäistä hymyään...638077.jpg

Jotakin tuttua siinä oli... aivan kuin olisin joskus tällaisen kukkasen puutarhaani istuttanutkin, mutta ei se toki itsestään ennen ollut terassin kaiteelle tullut... Kukkanen vain hymyili ja kuiskasi hiljaa: "Minä olen kukkakeiju, kukkaistyttö... ja nimeni on Pipsa Punapietaryrtti..." Punapietaryrtti? "En minä sen nimistä kukkaa tunne," sanoin typertyneenä. Pipsa nauroi heleästi ja pyysi minua katsomaan itseään ylhäältä päin:
 
638117.jpg

Ja silloin minulle valkeni: punapäivänkakkara! Ensimmäinen kukka, jonka tähän pihaan istutin! Vanha tuttu kasvi on saanut uuden nimen, ja uuden seuralaisenkin. Tosin Pipsa, kuten niin monet hänen kaltaisensa, oli meillä vain käymässä - mutta se lupasi, että hänen siskojaan tulee varmasti meille käymään, ja ehkä joku jää ihan asumaankin... =)

Pipsa on ensimmäinen kukkaistyttömaskotti, joita mustakantiseen kirjaani eilen piirtelin. Ja tänään Pipsa lähti jo postin mukana Helmikselle (kai sen nyt tässä saa kertoa, kun ei ole maskottivaihdostakaan kyse... ) Pipsa saattaa olla perillä jo huomenna, jos vain postipoika jaksaa polkea!

Tässä myös esittelyssä uusi käsilaukkuni, josta jo eilen puolivalmista kuvaa postasin:

638125.jpg

Olkahihna on tosiaankin vanhasta, erittäin hyvästä ja rakkaasta pikkulaukustani ja oikeastaan alkuinspiraatio koko laukkuun. Ruskeaa pikkulaukkua minulla ei ollutkaan, joten tämä tuli tehtyä ihan tarpeeseen - ja loistava jämälankaprojekti se olikin.