Ravelryn Puck This! -ryhmässä tehtiin tammikuussa kypärätemppuja tai siis hattutemppuja, kuten ne muualla kuin lätkässä tunnetaan. Ei minulla erityistä tavoitetta ollut, kunhan tuumasin, että neulon pipoja arpajaisvoitoiksi niin monta kuin ehdin/viitsin/jaksan. No, sitten tuli ostettua ne X-fileet DVD:llä ja siitähän se homma sitten lähti, mopo käsistä ja homma lapasesta ja .... Että 13 hattua tuli sitten väsättyä. Tässä ne viimeisimmät:

Kertaalleen puretusta Novitan Ainosta neuloin tämän perustupsupiposen. Painoa 70 g, puikot 6 mm. Tai jotain sinnepäin. Tämä piponen meni arpajaispalkinnoksi. Eräs nuori mies, vanhempainyhdistyskollegani poika silmäili sitä toiveikkaasti koko päivän, ja sovimme jo, että neulon hänelle tilauksesta ihan oman, jos ei tuuri kohdalle satu. Mutta onnekkaasti tämä arpajaisvoitto jäi lunastamatta, joten nuori mies sai sitten lähteä kotiin uuden pipon onnellisena omistajana.

Ja seuraava... Hjertegarnin Need Soft Tweediä, 62 g ja puikot 7 mm. Tämäkin päätyi uudelle omistajalle arpajaisten kautta.

 

Jossain välissä sain valmiiksi myös pipon kaveriksi uudelle kaulurilleni. Ei pipoa ilman tupsua, ja tähän niitä pääsi ihan kaksin kappalein. Malli on omasta nupista reväisty, ja siitä tuli lämmin ja mukava; ollut käytössä joka päivä valmistumisestaan asti. Malabrigoa kului tähän 60 g lisää, puikkoina 5 mm addit ja tyytyväisyystaso huikea. Ihanin piponi ever.

Arpajaisiin tein lähes samanlaisen pipon kuin yllä näkyvä. Sitäkin jäi surullisena kaipaamaan nuori neiti, joka ei sitä alkuperäistä voittanut arpajaisista. Mutta ei hätää, apu on yhtä lähellä kuin lähin Keskiäkäinen... Tässä pipossa on Novitan Annia ja vanhaa Floricaa, ja painoa on 74 g. Puikot taisivat olla 8 mm addit.

Vielä yksi pipo lisää on valmistunut, tosin se ei ehtinyt enää mukaan hattutemppuihin, joita siis tein neljä, ja vielä yhden ylimääräisen maalin ihan omaksi huvikseni. Se yksi valmistunut on ihan samanlainen kuin tämä:

Lanka on tuota samaa Moss Spacea, ja painoa on 102 g. Jostain syystä tästä toisesta piposta tuli aika lailla painavampi kuin ensimmäisestä - silmukoita taisi tulla enemmän, mutta se ei haitanne. Tällekin tuplakappaleelle oli tilaus - arvaatte varmaan keneltä... Täytyykin ilmoitella kollegoilleni, että heidän tyttäriensä pipot ovat valmiita.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä Esikoisen lovikkatyyliset lapaset, jotka sain valmiiksi aikoja sitten, mutta kuvaus jäi:

Jepjep, käytön jäljet todistavat, että Esikoinen oikeasti käyttää näitä - joka päivä. Varsinkin nyt nämä ovat osoittautuneet kultaakin kalliimmiksi, sillä Esikoinen onnistui telomaan pikkusormensa viime sunnuntain lätkämatsissa, ja kaatui vielä saman käden päälle maanantaina koulussa - siitä tuli sitten lääkärireissu, mutta onneksi kyseessä oli vain venähdys, ei murtumaa. Käsi on kuitenkin lastoitettu ja lätkätreenit pannassa tämän viikkoa. (Äiti sanoo ihan hiljaa mielessään, että Jippii!) Nyt jännätään, että onko käsi kunnossa tulevana sunnuntaina, ja pääseekö Esikoinen pelaamaan EVUa vastaan.

***

Tällä viikolla on vielä edessä reissu pääkaupunkiin torstaina. Velvollisuuksien vuoksi sinne menen, mutta aion ottaa ihan omaakin aikaa ja ehtiä Ursulaan neulemiittiin treffaamaan Maartsia - ja mielellään muitakin blogituttuja! Sitä odotellessa!