Olen ihan sippi, slut ja väsy. Jos saisin tehdä juuri nyt juuri sitä mitä juuri, vain ja ainoastaan haluaisin, nostaisin takapuoleni työtuolista, kirjautuisin ulos ja kävelisin autooni, ajaisin kotiin ja vetäisin peitot korville, enkä tulisi sieltä pois ennen maanantaita... Mutta kun sitä vaihtoehtoa ei ole olemassa, päivitän sitten blogia... *huokaus*

Eilisen päivän vietin Kuopuksen kanssa Lastenlinnassa, pitkään odoteltu magneettikuvaus saatiin sitten viimeinkin tehtyä. Kuopus oli omaan, ainutlaatuiseen tapaansa hyvinkin rauhallinen ja vain hetkittäin vähemmän urhea, kun jokin neulankaltainen lähestyi, mutta kanyylikin saatiin käteen ihan ilman puudutusta - siitä tipahteli kovasti papukaijamerkkejä hoitajilta ja lääkäritädiltä. Nyt sitten vain odotellaan vajaan viikon verran tuloksia ja soittoa epilepsialääkäriltä. Ilmaisin huolestumiseni siitä, että Kuopukselle on nykyisen lääkityksen aikana kertynyt lisäpainoa n. 8 kiloa (ajallisesti n. 6 kk), ja lääkkeen vaihto katsottiin sitten tarpeelliseksi. Toivottavasti löytyy jokin vaihtoehto, joka ei tuo enää uutta ongelmaa jo olemassaolevien päälle. Keväällä tavattu erityisopettajakin käväisi ja vei tytön mukanaan, ja kun juttelimme sitten heidän palattuaan hetken, hän oli oikein iloisesti yllättynyt Kuopuksen edistymisestä. Erityisesti hän oli kiinnittänyt huomiota siihen, että oman toiminnan ohjaamisessa neiti oli mennyt kovasti eteenpäin. Ilonaiheitakin oli, siis.

Minä keskityin sitten käsitöihin Kuopuksen ollessa kuvauksessa ja heräilemässä nukutuksen jälkeen, ja virkkasin kummitytön synttärilahjaa innolla. Se valmistuikin Lastenlinnassa ollessa ja päättelin langat sitten illalla kotona. Tyytyväinen olen, lanka on mukavan pehmeää ja uskon, toivon ja luotan, että saajakin on iloinen lahjastaan. Tuota mallia en halunnut kovin tiukasti pingottaa, joten kokeilin uutta: kostutin huivin kunnolla ja pujottelin yläreunaan hieman tukevamman pyykkinarun, jonka sitten pingotin takaterassin pylväiden väliin. Jätin huivin yöksi sinne roikkumaan, ja aamulla toin sen sitten sisään. Yöllä oli satanut, joten ilmassa oli muutenkin ollut kosteutta, ja huivi oli juuri sopivasti oiennut ja muotoutunut, varsinkin tuo virkatuista lankalenkeistä muotoutuva "hapsutus". Otin huivista jo eilen kuviakin, mutta kun oli jo iltahämärä, kaikki kuvat ovat enemmän ja vähemmän pimeitä... Mutta laitan jonkin kuvan viikonlopun aikana tänne, tänään ei enää ehdi. Lankaa tuohon huiviin kului 168 g, eli vajaa kerä jäi tähteeksi, ja mitat otin silloin, kun huivi roikkui narulla: korkeus 75 cm, leveys 175 cm, eli aika reilu huivi nuorelle neidille, mutta onpahan huivia sitten joksikin aikaa eteenkinpäin.

Lastenlinnassa lähdimme hieman ostoksille ja syömään: Kuopus sai viimeinkin uuden koulurepun sekä uudet lenkkarit, isoveljeä muistimme uusilla harjoitussukilla ja alusasulla, ja Kuopus sai vielä lelukaupasta pienen lelupalkinnon erityisurheudestaan... =)

Iltasella päätin jatkaa hyvin alkanutta ketjusilmukkahuivien tekoa, joten kaivelin varastojani ja aloitin yhden huivin sukkalangasta - ei kiva. Purin ja hain toisen langan, tällä kertaa seiskaveikan jättiraitaa - ei kiva. Purin senkin ja hain kolmannen langan - Zitronin Loftia, jota olen hankkinut tehdäkseni langoista äidilleni huivin - muuten kiva, mutta 6 mm:n koukku taitaa olla liian ohut, ketjusilmukat tuntuvat hieman peltisiltä. Kokeilin aluksi myös paksumpaa koukkua, mutta sillä virkkaaminen tuntui pökkelömäiseltä. Täytyy siis vielä hieman miettiä, jatkanko tuolla mallilla vai otanko suosiolla paksut neulepuikot esiin - vai luotanko siihen, että kastelu pehmentää tuon langan ja huivista tulee tuollakin koukulla virkattuna mukavan pehmoinen ja tarpeeksi ilmava... Vielä en ainakaan intoutunut tuota aloitusta purkamaan, ja sen verran ehdin jo koukuttaa, että värit ainakin ovat aivan hurmaavat - siis äidilleni. Itselleni en noita värejä valitsisi, mikä on ihan hyvä, eipähän tule eturistiriitaa valmiista tuotteesta... =) Jos päädyn sittenkin jatkamaan hommaan neulomalla, taidan ottaa käyttöön uudestaan tuon Crann Bethadh -mallin - tuolla langalla ja noilla väriliu'uilla siitä voisi tulla aika namu!

Virkkausringissä menin ja avasin suuni, *hyvä minä*, ja nyt minua maanitellaan emännöimään seuraavaa tempausta - mikä tietysti kohtuullista olisikin, jos kerran minun ehdotukseni mukaan tempaistaan... Mutta täytyy nyt vielä kumminkin nukkua edes vielä yksi yö asiaa pohtien, ettei tässä ihan suinpäin syöksy taas johonkin... =)

Niin, ja Rebekka muisti minua kunniamaininnalla:

829766.jpg

Tämänkin edelleenjakamisen kanssa pitää ottaa pieni aikalisä - palaan asiaan myöhemmin, mutta kiitos Rebekka tästä!

Niin, ja pitihän sitä käydä taas vähän ulkoasuakin muuttelemassa - ja kiitos Tuuliviirin hyvien ohjeistuksien, osasin muuttaa taustavärinkin mieleisekseni... = )