Keskiäkäisen blogia edes joskus seuranneet tietänevät, että minulla on kaksi suurta intohimon kohdetta neulomisen ja virkkaamisen saralla: huivit ja pipot. Huivejahan tässä on koko syksy tullut värkättyä, ja osin kesäkin, joten ei liene ihme, että aloin jo haaveilla pyörönä neulomisen perään...

Ihan omasta inspiksestä tai oikeastaan mistä lie - ehkä syynä olivat langat, joita tuijottelin hassuja palloja tehdessäni - sai alkunsa kuitenkin tämä piponen:

Lankana on itse koolattua seiskaveikkaa (turkoosi) ja ihan teollisesti värjättyä perustummansinistä seiskaveikkaa - kahden kerän jämät. Pipoa riitti niin pitkälle kuin riitti turkoosia lankaa, ja loput vielä tummansinisellä. Painoa on 58 g, puikkoina tällä kertaa muut kuin addit... Ostin päivänä muutamana uudet 60 cm:n pyöröt Anttilasta, taitavat olla Prymin, ja ihan hyvin hommansa hoitavat - näissäkin on mukavasti taipuisa kaapeliosa, ja hieman addeja jämäkämpi puikko-osa, joka istuu hyvin minun käsiini.

Kun tuosta pipasta tuli niin perin yllätyksetön ja vähän tylsäkin, päätin etsiä ohjevarastostani jotain hieman vaihtelevampaa neulottavaa. Selasin sitten kesällä jenkeistä tuomaani kirjaa Pints & Purls, ja sieltähän sitten sukelsi esiin mukavalta näyttävän piposen ohje. Palmikkoa, ajattelin kauhuissani, mutta pikasilmäys mallikertaan sai minut huokaisemaan ihastuksesta - helppoakin helpompaa!

Käsillä oli pinkkiä seiskaveikkaa (sopivasti rahilla pallon neulomisen jäljiltä), ja niin neuloutui yhdessä illassa pinkki Happy Hour Cappy. Lankaa kului vaivaiset 42 g, puikkoina edelleen ne uudet neljämilliset pyöröt. Fiilis mitä parhain, malli osoittautui vallan mainioksi, vaikka valitsemani lanka onkin ohuempaa kuin ohjeessa. Tämä on aika herkullinen pipa, mutta oman perheen käyttöön se ei päädy, vaan arpajaisvoitoksi esikoisen luokan diskon arpajaisiin.

Ja kun kerran vauhti oli päällä, niin lisää seiskaveikkaa kehiin, tällä kertaa valmiiksi raidallisena:

Tästä tuli hieman miehekkäämpi variaatio aiheesta. Tein palmikkopinnasta vaihtelevamman vuorottelemalla pikkupalmikkoa ja resoria. Seiskaveikan tämän syksyn raitaväri on ihan ehdoton! Tätä pitää hakea kaupasta lisää! Niillä samoilla puikoilla tämäkin tehty, lankaa kului 50 g.

Hämmästykseni oli suuri, kun esikoinen suostui hattumalliksi. Jopa sille pinkille piposelle... Sääli, ettei voi näyttää niitä hauskimpia ilmeitä, joita nuoriherra väänsi. Aika kuvauksellinen nuorimies, vai mitä sanotte?