Ilta on sujunut jälleen kerran jääkiekon merkeissä. Esikoisella oli matsi EPS:aa vastaan, ja lähdimme jäähallille hyvissä ajoin, jo viideksi. Siellä istuskelimme kaikessa rauhassa kahvion puolella odottelemassa matsin alkua, kun siippa soitti, ja kertoi, että toimitsijoita uupuu yksi ja voisinko minä tulla kuuluttamaan? Minähän en osaa sanoa ei, joten niin sitten tuli vietettyä matsi kuuluttajakopissa.

Tällä kertaa en valitettavasti päässyt kuuluttamaan esikoiselle maalia, Nupsin pojat hävisivät aika raskaasti, 13-0. Esikoinen oli pakkina ja pelasi varsin puolikuntoisena, mutta ei siinä edes hyvä yritys auttanut, kun toinen joukkue on niin paljon parempi. Nupsia piti kyllä urheasti pystyssä heidän maalivahtinsa, jolle laskettiin 49 torjuntaa matsin aikana... aika poika!

Katsomossa istui Kuopus isoveljeni eli kummienonsa kanssa, ja paikalle saapuivat myös pappa ja mamma, joten perheeni oli hyvin edustettuna... =) Kuuluttaminen ei tällä kertaa jännittänyt ihan yhtä paljon kuin ensimmäisellä kerralla, vaikka kopista puuttui ohjelehtinenkin... onneksi oli vielä muistissa edelliseltä kerralta sen verran, että kunnialla selvisin. Melkein alkoi naurattaa, kun heti alkuun olin kuuluttamassa pelaamaan Euroopan palloseuraa Espoon palloseuran sijasta... =)))) No joo...

Paikalla oli myös se lätkä-äiti, jolle tein se mustan hapsupipon tässä taannoin, ja myssykkäkin oli mukanani ihan siltä varalta, että satumme tapaamaan. Pipo oli juuri sellainen kuin hän toivoikin, ja niin vaihtoi vallan seteli omistajaa - hih, joskus on vähän tulopuoltakin tässä hommassa! Olen iloinen siitä, että hän oli tyytyväinen, sillä minäkin olin - pipo oli minustakin tosiaan onnistunut.

Kotiin palattuani sainkin ruokkia koko rempan, siis vanhempani, veljeni ja pian myös perässä saapuneet aviosiipan ja hyvin nälkäisen Esikoisen, jolla oli vähän siipi maassa huonosti menneen matsin vuoksi. Onneksi olin iltapäivällä tehnyt reilusti makaroonilaatikkoa, sillä sitä riitti juuri sopivasti kaikille.

Kun sitten jäimme viimein oman perheen kesken, pääsin viimeinkin katselemaan blogeja, ja kesken kaiken surffailun päähäni iski ajatus kuin salama: SNY! Olen tässä autuaasti ajatellut, että marraskuutahan on vielä vaikka ja kuinka, mutta viikon päästähän on jo viimeinen postituspäivä viimeiselle lahjalle... *klups* No, onneksi olen jo aikaa sitten miettinyt valmiiiksi, mitä SNYni saa viimeiseen pakettiinsa, joten sen kummemmin miettimättä hainkin langat esiin ja loin silmukat puikoille... ja mitä niiltä lopulta sukeltaa, se nähdään sitten viimeistään ensi viikolla! =)