Viikonloppu meni ihanan rauhallisesti kotitöitä tehden ja neuloen. Eläköityvälle työkaverille tehtävä golfmailan suojus on päättelyä ja tupsua vaille valmis. Jo ennen joulua kesken jääneen poppanakuteesta virkattavan maton virkkasin sitten viimeinkin loppuun, kun se löytyi raivokkaassa lankaetsinnässä... =) Painoa matolle tuli 996 g, ja kostuttelin ja pingottelinkin sen jo viikonloppuna käyttövalmiiksi seuraavaa siivouspäivää ja matonvaihtoa odottamaan. Poppanakude löytyi viime syksynä Forssasta kirpparilta ja matolle tuli hintaa kolme euroa, jos oikein muistan. Melkein kaiken kuteen sainkin käytettyä, jäi vain yhden kiekon keskusta odottelemaan mahdollista seuraavaa mattoprojektia.

Äidilleni neuloin viime syksynä kaulahuivia, joka myös löytyi lankaetsinnän tiimellyksessä. Huivi ei enää näyttänyt kivalta, joten purin sen, mitä olin aikaan saanut ja laitoin langat laatikkoon odottamaan uutta inspiraatiota - ehkäpä tikuttelen niistä lohikäärmehuivin tai Viguen, kuka tietää?

Aloitin myös tuon Ixun lohtupeiton tilkkujen neulonnan. Ensimmäinen tilkku päätyi Vaaka-tilkun mittoihin Ixun antamalla silmukkamäärällä, joten käsialani taitaa olla ainakin Ixuun verrattuna tosi löyhää...Minulla ei ole oikein kivoja ja sopivia pienempiä puikkoja (mukavuuskysymys, hmhm...) joten päädyin sovittelemaan silmukkamääriä sen sijaan. No, tulipa siis tehtyä ainakin yksi Vaaka-tilkuksikin sopiva, ja kun sitten vauhtiin pääsin minulle sopivalla silmukkamäärällä, niin neulaisin sitten yksin tein kolme tilkkua noin alkuun.

Ja jottei keskeneräisistä käsitöistä tulisi puutetta, on minulla toki viikonloppuna aloitettu kolmiohuivikin tulossa virkkaamalla... lankana tummaharmaa Novitan kampanjalanka Nina, joita myös ostin viime vuoden puolella... Kuinka ollakaan, nekin olivat päätyneet tuonne samaiselle ylähyllylle, enkä ollut niiden olemassaoloa vähään aikaan muistanutkaan... *ai kuinka niin liikaa lankaa??* Minulla on noiden parin harmaan kerän lisäksi vielä reilummin farkunsinistä ja marjapuuronpunaista, ainakin ostohetkellä minulla oli nimittäin ajatus tehdä noista jotain kivaa lapsille, mutta saa nyt sitten nähdä. Tuo lanka soveltuu nimittäin erinomaisen mukavasti virkattavaksi, vaikka ei siinä kyllä yhtään ole merinovillan tuntua, enemmänkin tuntuu sormissa Samoksen tyyppiseltä puuvillasekoitteelta.

Että tämmöisiä. Ai niin, pitihän minun vielä raportoida sekin asia, että mies osti minulle polkupyörän. Käytetyn ja kunnostetun "mummo"-Tunturin... Minulla on ollut jo vuosia seitsenvaihteinen naistenpyörä, jolla ajelin jonkin verran silloin, kun esikoinen oli pieni ja asuimme vielä järjestään kestopäällystettyjen reittien varrella, mutta tuolla maalla asuessa citykäyttöön hankittu pyörä osoittautui epäkäytännölliseksi ja hankalaksi... Joten se on seisonut jo vuosia ihan turhan panttina varastossa. Ehkä sillekin vielä löytyy uusi omistaja, mutta nyt olen tyytyväinen tuohon mummomalliseeni - ja sopiihan se hyvin siipan oman, ikivanhan Tunturi-miestenpyörän vieressä könöttämään...=) Samalla reissulla myös esikoinen sai uuden pyörän, joten meillä odotellaan nyt kovasti lumien sulamista ja kevään tuloa, onhan viime syksynä rakentunut aivan uusi kevyen liikenteen väyläkin, jota pitkin pääsemme kotitieltä turvallisesti Nummelaan asti kaksipyöräisillämme...