... ja sitten ne yhtäkkiä alkavat ihan kiljua siinä korvan juuressa - tiedättehän tunteen? Tämä hamsterikuukausi on saanut inspiraationi soljumaan ihan uuteen malliin, mikä on tosi hienoa, sillä tämän inspiraation tuloksena varastostani katoaa niitä kauan siellä lojuneita ja rumalankojakin ihan uuteen malliin. Mikäpä sen parempaa, kun voi tehdä tilaa uusille ja kauniimmille langoille?

Tällä kertaa meillä on tarjolla lämmittävää:

Neuloin pipon sen ihanan petroolin huivini jämistä, ja tämä on seikkaillut jo muutaman päivän päässäni. Hyvin lämmittää näillä pakkasilla, varsinkin huivin kaverina. Lankoina siis Novita Aino ja Gedifran Lordana Boucle, joka nyt sitten tuli käytettyä kokonaan pois. Pipolla painoa 58 g, omasta päästäni keksin tuollaisen pystyraitamallin nostetuilla silmukoilla ja 6 mm:n puikoilla tätä tikutin.

Sitten syntyi jotain eristävää:

Minulla on kirpparilta etsitty hyvä valurautainen paistinpannu, jolla paistan lähinnä pihvejä ja lettuja. Valurautapannu on ihana, mutta sen huono puoli on tuo kahva, joka kuumenee aivan yhtä kuumaksi kuin muukin pannu. Patakintaat ja isot patalaput ovat aika hankalia varsinkin lettuja paistaessa, joten päätin tehdä tälle pannulle täsmäpannuputkilon. Tuo tuli testattua tositoimissa eilen, kun paistoin litrasen lettutaikinan herkuiksi perheen ilta-atrialle, ja hyvin toimi! Vasta aivan loppuvaiheessa piti välillä ottaa tuo putkilo pois hetkeksi jäähtymään, mutta muuten kaksinkertainen ja tiivis puuvillavirkkuu piti hyvin kuuman loitolla näpeistäni. Tämä on virkattu Schoeller & Stahlin record 210-puuvillalangasta, jota ostin Menitan kesäalesta muistaakseni euron per kerä. Lankaa kului 30 g, joten vajaa puolet jäi vielä käytettäväksi esim. tiskirättiin.

Autossani olen palellut tänä talvena aika ahkerasti (tosin huovutettu istuinlämmitin toimii nyt mainiosti...), ja kun takapuolen lämmitys on hoidettu jo kuntoon, oli aika miettiä, mitä tekisi paleleville säärille. Tuumasin, että jonkinlainen pikkupeitto polville voisi olla näppärä autossa, joten tuumasta toimeen:

ja tuollainen retrovärinen viritys siitä sitten tuli. Attic24:n isoäidinraitapeiton mallilla tätä väsäsin, koukkuna mukavan kevyt 7,5 mm:n puukoukku, ja lankoina on vaikka mitä: rumanruskeaa Bostonia ja tummanruskeaa Cool Flamme Tweediä ja Isoveljeä jollain ohuenohuella tummanruskealla merinolangalla höystettynä. Oransseissa raidoissa on Cool Flamme Tweediä sekä Ainoa ja Floricaa yhdessä. Keltaisiin raitoihin ui Silja-sukkalankaa, kool-aidilla värjättyä Nallea ja leijonankeltaista Safir-villalankaa. Vaaleisiin raitoihin laitoin monenlaisia valkoisia jämälankoja, ainakin Nallea ja seiskaveikkaa ja Raggegarnia sekä nimettömiä kampalankoja. Lopputulos on kooltaan n. 100 x 120 cm (kastelemattomana, veikkaisin tämän venähtävän ensimmäisessä pesussa ihan kivasti) ja peitto on LÄMMIN! Lankoja kului 775 g (ja langanpäissäkin taisi olla ne loput 25 g ainakin...) ja olen syvästi tykästynyt tähän! Ei taida päätyä autoon, vaan täytyy aloittaa uusi rumalankapeitto sinne... Jos rumia lankoja vielä löytyisi sen verran. Tällä peitolla muuten humpsautin hamsterisaldoni aivan uusiin lukemiin ja henkilökohtaiseen ennätykseen: helmikuun kulutus on nyt 4 322 g. Wauuu...

No, mielessä on kyllä ryhtyä virkkaamaan punasävyistä pikkupeittoa kummipojan isosiskolle. Katsotaan kuinka käy: jätänkö punaisen peiton tekemisen tuonnemmaksi vai yritänkö viidessä päivässä saada peiton aikaiseksi ja hamsterisaldoihini vai yritänkö vielä saada aikaan sen autopeiton. Huoks - valintoja, valintoja.