... tosin näin keskiäkäisen näkökulmasta äksöni on aika erilaista kuin esimerkiksi kaksikymppisen näkökulmasta voisi kuvitella...

Tapahtumarikas loppuviikkoni alkoi perjantaina, kun tapasin IhanItsen sivuilta "löytyneen" sähköpostikirjeenvaihtokaverini... emme olleet siis koskaan aiemmin tavanneet, olemmepahan vain vaihtaneet ajatuksia jo useiden kuukausien ajan sähköpostissa lähes päivittäin. Keskiäkäinen sydämeni pompotteli kummallisen jännittyneenä; eihän tässä nyt sentään sokkotreffit olleet kyseessä... Iltapäivä meni kuin siivillä, kun kävimme ensin lounaalla, sitten Tapiolan ortodoksista kirkkoa pikaisesti katsastamassa, parissa lankakaupassa (sinne meni langaton lokakuu), risteilylippuja Tallinnaan lunastamassa ja lopuksi vielä kahvilla ja porkkanakakulla... Tässä elämänvaiheessa uudet ystävät ovat harvinaista herkkua, jota hellin niin sydämessäni kuin ajatuksissanikin...

Niin, risteilyliput Tallinnaan olivat äitini ajatus: hänellä oli asiaa lahden eteläpuolelle, ja hän houkutteli minut ja kuopuksen mukaansa. En ole pariin vuoteen siellä pistäytynytkään, ja pahimmoilleen ovat hahtuvavarastoni päässeet ehtymään pahemman kerran... joten arvaatte varmaan, kuinka kävi. Iso kassillinen lankojahan sieltä kulkeutui mukana kotimaahan. Lopullista osoitetta ei ole mielessä kuin niille kahdelle villavyyhdelle, jotka ostin kuopukselle hankitun neulehatun kaveriksi. Ostin valmiin hatun neidille, mutta ajattelin neuloa itse hatun kaveriksi kaulahuivin ja ehkä jopa lapaset, jos langoista riittää. Lähes samat värit kävelivät vastaani eräässä kaupassa, josta aloitin hahtuvan keräilyn, joten projektilistaan tuli taas jatkoa. Harmittaa vain, etten ostanut enemmänkin tuosta kaupasta - hahtuva oli edullisempaa kuin sataman isossa ostoskeskuksessa.

212925.jpg
Yllä siis päivän lankasaalis, noin kilo hahtuvaa sekä 200 g villalankaa.

Tänään on päivä sitten kulunut lähinnä nukkumalla ja toipumalla eilisen rasituksista. Kotiin palatessamme täällä odotti koko perheeni: isäni sekä jenkeissä asuva isoveljeni naisystävänsä kanssa. Niinpä istuimme juhlistamassa äitini eilistä nimipäivää sekä kupuksen tämänpäiväistä nimipäivää yhteisen pöydän ääressä koko sakki: kahdeksan henkeä. Isoveli toi minulle tuomisinaan kauan kaipaamaani sinistä kool-aidia, jota en malttanut olla heti tänään kokeilematta - ihana uusi värimaailma! Mieleeni tuli heti aikoinaan vanhasta Novitan Jumbo softista neulottu "matto", jota olen joskus kylppärissä käyttänyt... se on valkoinen, joten aivan liian arka mihinkään muuhun käyttöön, mutta nyt luulen, että se saa vaihtaa väriä ja päätyy "sylihuovaksi" toiseen autoomme. Talvi on tulossa ja sitä rataa hyytävän kylmät ajomatkat pelkääjän paikalla...