Ei kuitenkaan Tursaan puutarhassa, kuten Freukkarit vanhasta Beatlesin biisistä suomensivat. Käsityöt ovat edelleen kaikki "keskeneräistä" -tilassa, joten mitään valmista ei siltä osin ole näytettävänä, tosin eilen illalla tikuttelin sinnikkäästi hihattimeni perusosan valmiiksi ja nauroin taas kerran katsellessani tuota "My Big, Fat Greek Wedding" -leffaa... en muista sen suomenkielistä nimeä, onkohan se Kreikkalainen naimakauppa tai jotain sellaista? Aloitin myös taas kerran uutta työtä, tällä kertaa kaivoin viime kesänä hankitut pinkit Samos Lollipopit esiin ja aloin neuloa Kuopukselle kesäistä toppia. Kuopus sai nimittäin vanhemmiltani jenkkituliaisena hauskan ja mukavan housuhameen, jonka kanssa käytettäväksi tuota toppia ajattelin.

Joten puutarhaan siis. Siellä alkaa kesäkuun kukkaloisto olla parhaimmillaan, ja tässä hieman kuvallista sikermää puutarhani värimaailmasta...

Olen aivan hulluna unikoihin, ja tämä kaunotar on puutarhani ylpeys. Olen sen ja sen lajikumppanit kasvattanut itse siemenistä, ja tämä pinkkiin vivahtava lohenpunainen kaunotar on aina ollut suosikkejani. Kaikkien yksilöiden värit vaihtelevat hieman, joidenkin kukinta on hyvin vaalea, toisissa voimakkaampi (kuten tässä). Pihassani kasvaa myös jossakin ainakin hyvin suurikukkaisia syvänpunaisia yksilöitäkin, samoin kuin valkoinen unikko. Unikoissa on vain se huono puoli, että ne kukkivat vain joka toinen vuosi, joten en ole koskaan täysin varma, milloin mikäkin yksilö kukkii. Joka toinen vuosi ne lepäävät, ja kasvattavat vain vaatimattoman lehtiruusukkeen. Ja koska puutarhaani ei järin suuresti hoideta, ne myös siementävät vapaasti, ja uusia yksilöitä putkahtelee esiin milloin mistäkin kohtaa kukkapenkkiä... =)

Tässä vertailun vuoksi toinen idänunikko, sitä tavanomaista maatiaislajiketta, jota pihassani kasvaa useammassakin kohdassa - kiitos sen oman luontaisen tavan levitä kuin tauti... Tämä kukka on tyypillisen oranssinpunainen. Näiden unikkojen kaverina on toinen runsaasti leviävä lajike eli vuorikaunokki. Kohta täytyy ryhtyä suhtautumaan siihen kuin rikkaruohoon, niin ahkerasti se levittäytyy pihan kukkapenkkeihin...

Tässäpä näitä Pipsan kavereita, punapietaryrttejä tai punapäivänkakkaroita, miten haluatte... Niidenkin värisävyjen valikoima on runsas, tässä vierekkäin aivan kalpean vaaleanpunainen yksilö ja tumman fuksianpunainen. Taustalla näkyy raparperipuskani sekä vasemmalla vadelmapensaita, raparperipuskan takana näkyy pelikenttä ja futismaali... tuolla esikoinen enimmäkseen aikaansa viettää.

Nämäkin kaunottaret loistavat vielä kauniimmin, kun niiden taustalla on sinistä vuorikaunokkia... Kaikki pihassani olevat punapäivänkakkarat olen itse kasvattanut siemenistä. Vuorikaunokki on meille tullut aviosiipan kotitalosta Keski-Suomesta.

Vain luonto voi kasvattaa näin upean sinisen... raunioyrtit ovat täydessä kukassa. Tykkään vanhoista maatiaisperennoista, jotka eivät vaadi jatkuvaa hoitoa. Raunioyrtin olen saanut naapurin rouvalta, samoin kuin sen naapureina kasvavat idänunikot ja suopayrtit.

Maatiaisperennoja on myös tämä akileija, joka on yksi niistä harvoista alkuperäisistä pihan perennoista - ja tämäkin kasvaa hassusti kevätvuohenjuuren seassa. Muita akileijoja, lähinnä tummansinisiä, kasvaa pihassa todella kummallisisssa paikoissa, mm. varaston portaiden kupeessa pihasorassa... !

Tämä valkoinen kukkakaunotar on siperiankarhunvadelma, joka kasvaa talon edessä rodon kaverina. Samaan penkkiin on levinnyt myös vuorikaunokki, joten tuossa pusikossa vallitsee tällä hetkellä  ihana sinisen, violetin ja valkoisen liitto. Tuon siperiankarhunvadelman olen hankkinut ehkä n. 5 vuotta sitten Riihimäellä olleilta puutarhamessuilta, ja pari ensimmäistä vuottaan taimi sinnitteli kasvimaamme reunassa väliaikaisessa istutuspaikassa, kun pohdiskelin sille sopivaa paikkaa... Lopulta se päätyi talon edessä olevaan pengerrykseen rodon viereen, sillä ne molemmat viihtyvät samantyyppisessä maaperässä - ja hyvin on karhunvadelma viihtynytkin. Viime kesänä sain jo kerätä useamman pakasterasiallisen marjoja talteen tästä yhdestä ainoasta pensaasta.

Tien viereen istutussa aidanteessa kukkivat tällä hetkellä mm. unkarinsyreeni sekä kanukat, tässä kuvassa oma henkilökohtainen suosikkini, keltakirjokanukka, jonka lehtien värin haluaisin joskus saada vangittua neuleeseen... *huoks*

Siinähän sitä, alkukesän kukkaloistoa. Kun nämä kukat ovat kukintansa hoitaneet, oman kukintansa aloittavat monet hanhikkilajit, ritarinkannukset, iisoppi ja idänvuohenjuuri sekä suopayrtti. Olohuoneen ikkunan alla oleva kivikkopenkissä sammalleimut alkavat pikkuhiljaa jo lakastua, ja siellä kukintaa jatkavat vaaleanpunainen harsoyrtti sekä erilaiset maksaruohot. Sen vieressä on keltaisten kukkien penkki, jossa parhaillaan kukkii keltainen hanhikki, ja kohta ovat vuorossa värililjat ja tarha-alpi. Takapihan kukkapenkissä kukkii jo kesäpikkusydän, kohta kukkansa avaavat liljat ja hanhikit, ritarinkannukset ja punapäivänkakkarat. Toisessa kukkapenkissä ei vielä kuki mikään, sillä sen kukat on valittu niin, että penkki kukkii vasta heinä-elokuussa. Sen sijaan siellä koreilevat lehdillään isopoimulehti, erilaiset kuunliljat sekä angervot.

Tänä vuonna sain jopa aikaiseksi heitellä hieman kesäkukkien siemeniä pariin penkkiin - ja tänä aamuna huomasin, että köynnöskrassit ovat jo nostaneet pienet alut mullan pinnalle, samoin kuin kehäkukatkin. Täytyy vain toivoa, että sadettakin tulisi aina silloin tällöin, niin heinäkuun lopussa ja elokuun alussa pihassani voi taas ihailla monipuolista kukkaloistoa...