Toinen illuusioneule meni purkuun illalla. En ymmärrä, missä vaiheessa olin laskenut silmukat ihan väärin... onneksi kyseessä oli tuo Esikoiselle tarkoitettu juttu, ehdin kyllä aloittaa sen uudestaan. Ja ehkä ehdin tässä välissä käydä jostain etsimässä siihen parempaa lankaakin keltaisen kaveriksi.

Eilisiltainen lentistreeni oli oikein mukavaa, mutta keski-ikä se vain jaksaa itsestään muistuttaa näin seuraavina päivinä... minussa ei ole yhtään kohtaa joka ei olisi jäykkä tai kolottava! Mutta valoisana puolena voi toki edelleen pitää sitä, että mikään kohta ei varsinaisesti ole rikki, polvet ovat ihan OK, oikea käsi salli eilen jopa yläkautta syöttämisen (ei ole onnistunut puoleen vuoteen), ja sormiteipit pitävät hyvin huolen siitä, etteivät sorminivelet kipeydy. Onneksi olin eilen käynyt työpaikan hierojalla päivällä, siitä oli taatusti apua myös illan treeneissä.

Tänään on tämän viikon painonhallintaryhmän tapaaminen, ja olen jo etukäteen masentunut. Vielä alkuviikosta vaaka näytti mukavia lukemia, mutta tämänaamuinen käynti masensi minut tyystin. Tiedän toki lipsuneeni, mutta ei kai siitä noin raakasti pidä heti rangaista...  =(   No, pohjalta on vain yksi suunta - ylöspäin!