Ai mikäkö? No perjantai! Eilinen työpäivä varsinkin pisti toivomaan tämän päivän saapumista innolla. Hihat nimittäin kärähteli eilen siihen malliin, että olisi ollut aihetta ottaa jauhesammutin tai edes sammutuspeite työpisteen viereen. Tiedättehän, joskus vain tulee niitä päiviä, kun kaikki menee pieleen. Mr. Murphy tulee kylään ja asettuu oikein kunnolla taloksi. Olin oikeasti iloinen siitä, että oli pakko lähteä hyvissä ajoin kotiin päin noutamaan Esikoista ja viemään hänet jäähallille.

****

Illalla istuin Kuopuksen kanssa sohvalla ja opettelimme yhdessä kertotauluja tämänpäiväisiä matikankokeita varten. Huvitti itseänikin, sillä olin ostanut pussillisen pistaasipähkinöitä, jotka ovat meidän molempien herkkua, ja jokaisesta oikeasta vastauksesta neiti sai pähkinöitä palkakseen... Aika hyvin ne alkoivat sujua, kun motivaatio oli kohdallaan... ;-)

Minä olen aina ollut hyvä päässälaskija, vaikka matematiikka muuten ei todellakaan ole ollut vahvimpia aineitani. Siksi minulla on hyvä varasto erilaisia pikku knoppeja ja vinkkejä mm. hankalimpien kertotaulujen oppimiseen. Kuopus on vallan mainiosti sisäistänyt niistä useita. Tiesittehän mm. että jos pitää laskea päässä yhteen (kolmasluokkalaisen mielestä) hankalia lukuja, kuten vaikkapa 56 + 8, helpommalla pääsee, kun ensin laskee kuinka paljon tarvitaan, että pääsee tasakymmeneen (4) ja mitä siihen tasakymmeneen sitten jää vielä lisättäväksi (4). Ja näin olemmekin saaneet selville, kuinka paljon on 8 x 8. Minulle tuotti koulussa aina vaikeuksia muistaa, mitä on 7 x 8  tai 8 x 7, joten harrastin sen suhteen äitini suuresti rakastamaa "ylioppimista". Taoin tuon maagisen luvun päähäni niin hyvin, että vaikka minut herätettäisiin syvästä unesta keskellä ilmahyökkäystä, osaisin vastata salamannopeasti kysymykseen: mitä on 7 x 8? Samaa iskostin eilen tyttäreni päähän. Tuumasin, että kun muistaa sen, että tuo kaikkein hankalin kertoma on 56, siitä on helppoa ja mukavaa lähteä selvittelemään esim. mitä on 8 x 8 (lisäät vain lukuun 8) tai 6 x 8 (vähennät luvusta 8) ja sitä rataa. Ja samaa kaavaa käyttäen, kun on helppoa muistaa, mitä on 5 x jotain ja 10 x jotain, niin muistuttelee ensin mieleensä nuo helpot luvut ja vähentelee tai lisäilee niihin sopivasti kerrottavaa lukua, niin vastaus löytyy yllättävän nopeasti.

Kertotaulut siis tuntuivat löytyvän, nyt täytyy vain toivoa, että Kuopus ei turhia hermoile koetilanteessa - hänellä on taipumusta jännittää turhan kovasti, ja jokunen koe on mennyt pieleen siitä syystä.

****

Kuopus meni myös oma-aloitteisesti ajoissa (jo klo 20.15) nukkumaan, että jaksaisi paremmin aamulla nousta, joten minullekin jäi yllättävän hyvin rauhallista neulonta-aikaa iltasella. Tulostelin taannoin netistä pienen pinon minua miellyttäviä pipo-ohjeita, ja kun tuo Hat fit for a boyfriend on nyt tullut neulottua sen verran moneen kertaa, vaihdoin välillä mallia. Kokeiluun pääsi Felicity, joskin taas vähän omilla sovellutuksilla höystettynä. Nopea ja helppo neulottava, ja lopputulos oli kerrassaan hauska, pipo, joka sopii jopa minun päävärkkiini! Lankana oli seiskaveikan punakirjava Raita, joka ei ole minun värejäni, joten kun sain tuon ensimmäisen kokeilun valmiiksi jo eilen illalla, kaivoin laatikoitteni uumenista esiin viime talven (vai toissatalven) Isoveljeä, sitä petrooli-ruskea-oliivi -pätkärääkättyä, ja ryhdyin neulomaan siitä itselleni Felicity-versiota. Tähän tulee tuon rullautuvan reunan sijasta lyhyt resori alkuun. Aivan hulluahan on neuloa uutta pipoa, sillä käytännössä päähineitä tulee käytettyä äärimmäisen harvoin, ja talviasustelaatikko on jo muutenkin reunojaan myöten täynnä entisiäkin, mutta kun on niin kivaa neuloa näitä...

****

Tänään siippa palaa työmatkaltaan. Sen verran kauan ollaan jo oltu naimisissä, että eilen kun soitin (toinen kerta tällä viikolla) kysyäkseni, sopiiko isännälle kuopuksen HOJKS-palaveri varhain maanantai-aamuna, isäntä kysäisi asian selvittyä, että "jaa, mutta mitäs muuta sinne kotiin kuuluu...?" Tätähän EI siis pidä tulkita niin, ettei isäntää kodin tilanne kiinnosta, kun hän ei ole kertaakaan tällä viikolla kotiin päin soittanut (tai ei ainakaan minulle), vaan tilanne tulee tulkita niin, että hänen luottamuksensa kykyihini hoitaa kotirintamaa on niin vankkumaton ja luja, että on ihan turha soitella ja kysellä, koska joka tapauksessa kaikki sujuu ja pelittää kuin junan vessa... ;-)

Ihana, että siippa tulee kotiin. Inhoan yksin nukkumista. =)