Huomaan jumiutuneeni huivineulontaan ja -virkkaukseen. Ei siinä mitään, huivimania on senlaatuinen tauti, ettei siitä tarvitse suuresti olla huolissaan, mutta itsekin välillä ihmettelen, että koskakohan tulee totaalinen stoppi ja tauko ja lakko. Kyllä se ihan varmasti jo vaanii jossain nurkan takana - vaaniihan???!!!

Ongelmallisinta tilanteessa on se, että yhtäkkiä ei ole sopivia lankoja. Tai siis onhan niitä, kuten on ihan kuvallisestikin todistettu, mutta äkkiä nettikauppojen langatkin alkoivat kutsua niin suloisilla seireenilauluilla, että vain äärimmäisen suurta tahdonlujuutta osoittaen (tahdonlujuutta vahvistin käymällä äkkiä nettipankissa katsomassa visakorttini luottosaldoa) sain sormeni pysymään poissa niiltä näppäimiltä, joilla lankaa olisi tilattu. Puuh... !

Toinen, selvästi edullisemmaksi tuleva tapa hankkia uusia lankoja olisi käydä läpi olemassaolevia ja värjätä niitä uusiksi. Hyvä idea, mutta perhe palaa tänään kotiin, eikä neiti Kuopus yhtään tykkää KoolAidien äitelästä tuoksusta...  Siitäkin ehkä vielä selvittäisiin, mutta tosiasia on, että värjättävistä langoistakin alkaa jo olla pikkusen pulaa. Uskokaa tai älkää. Tällä viikolla on kuitenkin hyvä mahdollisuus kaivella esiin laatikoista kaikki ne, joille värikylpyä voi näyttää, ja valmistella hommaa vyyhteämällä langat valmiiksi. Nuottiteline tulee siis saamaan taas kyytiä...

Niin, minun piti siis kertoa jotakin aivan muuta. Eilen tein sellaisen neuleen, joka ei ole huivi. Toistan, en siis neulonut huivia. Maniarintamalta ei kuitenkaan olla kaukana, sillä neuloin hatun. Se on tämän vuoden 57. hattu/päähine/pipo. Erikoiseksi hatun tekee se, että hattu on huovutettu. 

Ja tarinahan on tämä: jo kuukausia sitten neiti Kuopus pyyteli minua tekemään hänelle saunahatun. Ihan rehellisesti sanottuna tuumasin itsekseni, että ajanhukkaa, mutta lupasin kuitenkin. No, homma on hautautunut aika monen huivin ja muutaman muunkin jutun alle, mutta tässä päivänä muutamana siippa soitteli kuulumisia kysyäkseen, ja kertoi, että neiti oli saanut lainata lähisukulaisen saunahattua ja oli vallan innostunut aiheesta uudestaan. Tunsin rajun ja aika ilkeän pistoksen omatunnossani, joten tuumasta toimeen.

Eilen kävin aamupäivällä etsimässä parakista sopivia huopuvia lankoja ja illalla, kun olin saanut huushollin kohtuulliseen kuntoon, istahdin sohvalle, laitoin Babylon 5:n pyörimään ja neuloin saunahatun. Kahden jakson jälkeen oli vielä neulottavaa, joten katsoin telkkarista Torchwoodin (ihan uusi tuttavuus minulle) jaksosta osan, ja sitten vielä vähän matkaa kanaaleilta Alien vs Predatorin toista osaa (siis niin kauheeta juubaa, ettei tottakaan), sitten etsin jonkin aikaa pyöröpuikkokääröäni, jonka olin ennen Washingtonin reissua näköjään laittanut jonnekin hyvään talteen, löysin sen ja sain kuin sainkin hatun viimeisteltyä ennen kuin kello oli yksi yöllä ja saatoin sulkea telkkarin kesken typeristä typerintä hirviökauhua.

Hattu pääsi heti pesukoneeseen muutaman pyyhkeen kanssa ja minä kömmin pehkuihin väsynä mutta tyytyväisenä. Aamulla koneesta löytyi kerrassaan mallikkaan oloinen saunahattu, mutta neiti Kuopuksen viimeinen sana aiheesta vielä puuttuu. Mahtaako kelvata? Se selviää vielä tänään...