Tämä päivä menee näköjään ihan blog(g)aamiseksi... Nyt on pakko kertoa asiat aikajärjestyksessä, ei tästä muuten mitään tule...

Lähdin siis töistä ja ajelin lähistölle lankakauppaan. Juttua kauppiaan kanssa riitti, kun minua ei ollut näkynyt aikoihin... siinä samalla sitten keräsin tarjoushyllystä vähän lankoja... Loppujen lopuksi langat piti mättää jätesäkkiin, kun eivät kaupan muovikassit mihinkään riittäneet... Ja kun pahalle olin päättänyt antaa pikkusormeni, niin meni siinä sivussa käsi, olkapää ja taisi mennä jo jonkin matkaa kylkiluitakin, sillä kotimatkalla poikkesin vielä oman kylän kangaskaupassa, joka myy myös lankoja - siis menin nappeja ostamaan, en lankaa, mutta sieltäkin tarttui hihaan lisää lankaa... Kuvat puhukoot puolestaan, minä menen hetkeksi nurkkaan häpeämään...

612517.jpg

Ostin sitten villaa. Huovutettavaa sellaista. Gjestalin Naturgarnia kahta eri ruskean sävyä, tummaa harmaata, vaaleansinistä ja huikean upeaa punaista. Ja vielä kaksi kerää kahta eri harmaata Idun-lankaa, jota minulla jo oli kuusi kerää ennestään. Yhteensä näitä villoja tuli ostettua 2,7 kg.

612519.jpg

Ja sitten ostin puuvillaa ja puuvillasekoitetta. Mustalle evitalle minulla on SUUNNITELMA, mutta kaikki muu lanka... se menee odottamaan vuoroaan. Mutta pakko oli ostaa, kun olivat tarjouksessa... =) Näitä lankoja on yhteensä 1,9 kg eli ostin uutta lankaa 4,6 kg. Hävettääkö... no ei oikeastaan... =)

Että se oli sitä romahduspuolta se.

Tulin sitten kantamuksieni kanssa kotiin - onneksi täällä siis ei ollut ketään muita, joten saatoin pikaisesti piilottaa ostokseni lankahuoneen muiden lankojen sekaan... sinnehän ne kaikkein parhaiten saa piiloon, kukaan ei erota yksittäisiä puuita kun niitä on reippaan metsän verran siellä muutenkin...

Kun pääsin ruokapöydän luo, sydämeni suorastaan kylmeni. Minulle oli tullut iso ruskea kirjekuori Turun suunnalta. Ensimmäisenä mieleeni tuli vain, että sen täytyy olla laukkuvaihdon laukku, sillä maskottivaihdon postitukseksi kuori tuntui liian ohuelta... Ja kun äkkiä mietin, kuka olisi jo postittanut laukkunsa, hoin vain itsekseni, että "voiko olla totta? Voiko olla totta!" Ja olihan se totta. Minä sain Adelheidin tekemän laukun...

612512.jpg

Katsokaa nyt tätä kaunotarta! Maailmassa on miljoonia laukkuja, mutta vain tämä on tehty juuri minulle. Lueskelin laukkuvaihdon blogista, kun Adelheid kertoi laukun syntyvaiheista, ja mietin homman edetessä, että voi hyvä tavaton, että on minun oloiseni laukku, voi kunpa se olisikin minun laukkuni, mutta en hurjimmissa kuvitelmissani tai toiveissanikaan voinut  oikeasti uskoa tätä...

612516.jpg

Laukussa on juuri toivomani tapainen "ovela" kiinnitystekniikka, ja sitä voi kantaa joko olalla pitkän hihnan varassa, kainalossa tuon lyhyemmän hihnan varassa tai ihan kädessä noiden nerokkaiden muoviputkikahvojen ansiosta. Sisällä on kolme taskua, joista yksi on selvästi kännykkää varten, yksi muuta tarpeellista tavaraa varten ja yksi vetoketjulla suljettu niitä tärkeitä tavaroita varten... Ja tämä on pellavaa ja puuvillaa, ja siihen mahtuu vaikka mitä...

612514.jpg

En ole vieläkään oikeasti toipunut tästä. Olen ihan romuna, sydän läpättää vieläkin kuin vinttikoiralla juoksun päätteksi ja virnuilen täällä koko ajan suupielet korvalehtiä hipoen...

Pakko mennä avaamaan se lupaamani punaviinipullo ja nostaa malja uudelle laukulleni!