Juuri nyt on ihan liikaa kaikkea. Pää ei pysy menossa mukana. Vasen olkapää kiukuttelee hieronnasta huolimatta, tänäkin aamuna heräsin päänsärkyyn - mikä loistava alku päivälle, jota ei edes huomaa. Nousiko aurinko jo jossain?

Poikien peli eilen meni huonosti. Pojat eivät jaksa, kolme poikaa edelleen puuttuu ja tuntuu siltä, että kaikki vastustajat ovat kenties jossain sivulauseessa kuulleet mainittavan säännöistä, mutta käytännön toteutus jää uupumaan. Pahaa tekee katsoa, kun oman pojan joukkue yrittää pelata sääntöjen mukaan, ja vastustajat tekevät vilppiä minkä kerkeävät. Toki Ahmat myös olivat parempia pelaajia, se on selvää. Mutta nämä ovat edelleen kaikki lapsia, voi herranjestas sentään! Kyselinkin jo tässä yhtenä päivänä esikoiselta, että vieläkö lätkä häntä jaksaa kiinnostaa ja innostaa, ja poika sanoi vain, että aina vain enemmän, jos se nyt on mahdollista.

Kuopuksella on viikonloppuna edessä ensimmäinen partioleiri ja lupauksenantojuhla. Sekin uhkaa jäädä isoveljen lätkäharrastuksen varjoon, pojalla on harjoitusmatsi PiTan poikia vastaan juuri silloin, kun pitäisi meidän olla lupauksenantoa kuulemassa. Tuumasin siipalle, että jospa hän kerrankin hankkisi pojalle kyydin matsiin jonkun muun vanhemman mukaan, tulisi minun kanssani lupauksenantoa kuulemaan ja ajaisimme sitten kaikki yhdessä katsomaan matsia. Saa nähdä, kuinka käy.

Eilen kävin hankkimassa tytölle makuualustaa leiriä varten, makuupussi jo on. Partiopaitakin pitäisi hankkia, sen käyn ostamassa tänään, samalla vilkaisen, josko löytyisi sopiva käyttöreppu partiotouhuihin joulupukin konttiin laitettavaksi. Muuten joululahjat ovatkin edelleen kaupoissa... Eikä puhettakaan, että olisin jotain itse ehtinyt tekemään. Jotain ideoita toki on, mutta missä välissä niitä ehtisi väsäämään?

Pojan lätkätouhua riittää tällä viikolla: la ja su oli Serdachnyn tehotreenit ja su myös matsi, ma oli -95 -joukkueen matsi, eilen oman joukkueen matsi, tänään treenit, huomenna on vapaa ilta (paitsi jos menee katsomaan toisen joukkueen peliä), pe illalla treenit, la pitäisi mennä katsomaan serkkupojan peliä Nummelassa ennen muita menoja...

Käsitöitä on kuitenkin pakko tehdä: paremman idean puutteessa aloin eilen illalla neuloa pojalle käyttölapasia. Mustaa Vuorelman Vetoa ja sähkönsinistä pätkävärjättyä Baby Ullia yhdessä, 4 mm:n puikoilla. Väri on ainakin ihan kiva, saa nähdä, kelpaavatko käyttöön, sitten kun valmistuvat. Tosin 11-vuotiaan lapasissa on niin vähän kokoa, että äkkiäkös nuo tuosta... Sitten ehkä vielä tytöllekin yhdet käyttölapaset tai ehkä sen sijaan jo joululahjojen kimppuun...

***

Asiasta kolmanteentoista. Tällä hetkellä autossa ajaessani kuuntelen Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla -teoksen ensimmäistä osaa. Lukijana on Veikko Sinisalo, jonka ääni tuo mieleen monenlaisia mielleyhtymiä niin Betonimylläriin kuin Tuntemattoman Lahtiseen, tosin päällimmäisenä fiiliksenä on, että mies saarnaa kuin paraskin rovasti. Linnan teokset ovat minulle ihan ehdottomia klassikkoja, joita luen aina uudelleen ja uudelleen parin vuoden välein. Tämän aamun työmatkalla Koskelan Jussille ja Almalle syntyi ensimmäinen poika, Akseli. Miten hienosti Sinisalo osasikaan välittää Jussin karun ja vähäeleisen ilon lapsen syntymästä... =)