Juuri tällä hetkellä pitäisi auringonpimennyksen alkaa. Täydellisimmillään sen pitäisi olla n. tunnin kuluttua. Muistakaahan, ettette katsele pimennystä ilman asiaankuuluvia suojavarusteita! Veljeni avaruustutkija, joka siis tällä hetkellä työkseen tutkii nimenomaan auringon toimintaa, muistutti minua eilen sähköpostilla aiheesta. Harmillista, että pitää olla töissä. Esikoiselle, joka on kotona yksin, muistutin, ettei saa katsoa pimennystä suoraan. Hän hymähteli ja sanoi, että ihan tyhmä juttu, auringonpimennyksiä tulee jotain vuosikymmenen välein ja ihmisille sanotaan, että pitää katsoa, kun on niin harvinainen tapahtuma, ja sitten ei kuitenkaan saa katsoa. Ihan niinkuin siinä vitsissä huutokaupan meklarista, joka sanoi, että "olkaa hiljaa ja huutakaa!". Että näin.

Piti minun myös kertoa tässä postauksessa, kuinka paljon olen kuluttanut heinäkuussa lankaa, mutta unohdin laskea. Siitä tulikin sitten mieleeni, mitä muutakin olen unohtanut. Olen kokonaan unohtanut, että olen saanut tunnustuksia vähän sieltä sun täältä, timantin ja kesäblogitunnustuksenkin pariin kertaan. Olen pahoillani, olen ihan tampio noiden tunnustuksien suhteen. En vain jaksa laittaa niitä eteenpäin enkä edes noteerata täällä blogissa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi jokaisesta iloisesti yllättynyt ja ihan imarreltukin. Kiitos ilahduttaa aina.

Ja koska tästä saa taas uuden aasinsillan, niin kiitos kiittämästä, kuten yksi talomme työntekijä (mies) aina sanoo, kun häntä kiittää vaikkapa oven avaamisesta. Torkkupeittoni sai kovasti kiitosta osakseen, ja otan kehut ylpeänä ja iloisena vastaan. Mielessä pyörii jo seuraavan torkkupeiton aloittaminen, sain eilen omasta mielestäni ihan hauskan idean, joka voisi sopia myös neuleolympialaisten työksi. Katsotaan. Pitää vähän neuloa koetilkkua... *maailmankirjat ovat sekaisin, hälyttäkää apua!*

Mitäpä muuta? Eilen illalla minulla oli mahdollisuus muutaman tunnin irtiottoon shoppaamisen merkeissä, kun vein esikoisen lätkäkauden aloittajaisretkelle, enkä viitsinyt mennä kotiin siinä välissä, vaan kulutin retken ajan aikaani Nummelan *laajan* ostostarjonnan parissa. Saldona kassillinen lainakirjoja kirjastosta, muutama kerä lankaa (puolustaudun sillä, että edes yksi kerä menee SNY:lle), muutama alennusmyyntivaate ulosheittohintaan ja kahdet uudet kengät (syksyn uutuuksia). Öh, vaatteiden ja kenkien suhteen puolustaudun sillä, että olivat halpoja. Ja se siitä.

Ulkona ei vieläkään hämärry, vaikka pimennystä on jatkunut jo varttitunnin. Höh.

Edit-täti taas vierailulla klo 13:20: laskin tuossa heinäkuun langankulutuksen, 1 332 g. Tuntuu tosi vähältä, mutta olenkin tehnyt sellaisia pikkujuttuja koko heinäkuun, paitsi tuon yhden torkkupeiton. Harmittaa, etten saanut itsestäni irti värikynäpeiton ompelemista vielä heinäkuun puolelle, se olisi kaunistanut saldojani merkittävästi. Koko vuonna olen tähän mennessä laskujeni mukaan saanut hilkun alle 16 kiloa lankaa tuhottua jonnekin omista varastoista pois, tosin voi olla, että enemmänkin, sillä annoin jossain vaiheessa lasten varamammalle puolisen kiloa lankaa (hän itse kertoi punninneensa ne), jota en ole tainnut kirjanpitooni merkitä. Mokomat määrät kun eivät juuri meikäläisen lankavuoressa heilauta.

Joutessani ryhdyin myös miettimään, mitä kaikkea olin suunnitellut tekeväni tähän mennessä tänä vuonna ja tänä kesänä, mutta tekemättä on jäänyt:

  • revontulihuivi
  • pusero esikoiselle
  • Mutkia matkassa -hame, oma (suunnittelun asteella oleva) hame
  • kuopukselle kunnollinen hihatin/bolero/jakku, mekko, hame...
  • mökille ne verhokapat
  • olohuoneeseen paneeliverhot virkaten tai neuloen
  • useampia virkattuja pikkumattoja matonkuteista pesuhuoneen ovelle
  • ET-kassi
  • Maxi-laatikon tyhjennys langoista
  • harmaasta portofinosta virkattu omanmallinen huivi ( ja itse asiassa on pitänyt tehdä monta omanmallista huivia eri langoista...)
  • arpajaispalkintolaatikon täytettä: kyllähän siellä muutama hassu tekele on ja lisää tuli nyt lomalla, mutta eiväthän ne mihinkään riitä!
  • ???

Okei, okei. Tuohon listaan voisi lisätä vielä sen February Lady Sweaterin itselle ja kuopukselle, Tomten-takin itselle, kuopukselle, esikoiselle ja lasten nuoremmille serkuille, sen palmikkoneuleen (ihan minkä tahansa!), haarukkapitsin (ihan minkä tahansa!) ja tätä rataa. Ja sitten pitäisi vielä virkata kaikki jutut Doris Chanin kahdesta kirjasta, tehdä edes joskus jotain Folk Shawls -kirjasta, puhumattakaan niistä noin kymmenestä muusta kirjasta, joista ei (vielä) ole muuta kuin katseltu kuvia... Ymmä'rrätte varmaan ongelmani?