Eilen, kun olimme selvinneet hengissä mutta märkinä ulos Tykkimäestä, päätimmekin kotikodon sijaan ajaa mökillemme. Miten spontaania ja yllätyksellistä! ;-) Onneksemme matkassa oli riittävästi vaatteita, joten saimme vaihdettua kuivaa yllemme (siis sadetta ei saatu, kastelun aiheutti Tykkimäen vesiliukumäki...) ja sitten vain ajamaan!

Mökille päästyämme viritin nuotion pihaan, laitoin padan alle tulen ja saunan kiukaan alle samoin, ja loppuilta menikin rattoisasti makkaraa paistaen ja saunassa käyden. Täydellinen päätös liki täydelliselle päivälle, siis.

Matkalla sain simpukkalierihatunkin jo virkattua valmiiksi asti, päättely vain puuttuu, kun rouvalta jäivät parsineulat kotiin. Jatkoin sitten matkani kuluksi viimeistä värikynää, jonka neulominen on kyllä täydellistä matka-ajankulua - ei tarvitse työtä juuri katsella, vaan voi myös maisemia ihastella.

Tykkimäessä muuten yksi minua vanhempi rouva istui penkillä ja virkkasi ilmeisesti reunapitsiä lastenlasten (näin veikkaisin) riehuessa laitteissa. Mieleni teki kehaista jotain, mutta sitäkin huolimatta, että oltiin tuolla vähän välittömämpien immeiseten maisemissa, maltoin kuitenkin mieleni ja syrjäsilmällä vain ihailin vilkkaasti virkkaavia käsiä.

Täällä mökillä surffailu on pojan kännykkäyhteyden varassa eli hidasta, joten säästän itseäni ja kerron tarkemmin tunnelmakuvien kera matkustelustamme ja käsitöistä sitten huomenna. Illalla oli muuten pakko ottaa vastaostetut Tennesseet (ne siniset) käyttöön ja ryhtyä virkkaamaan simpukkalierihatulle kaveria - siis lierihatun saajan pikkuveljelle omaa, mutta vähän miehekkäämpää hellehattusta. Ehkä jo huomenna on siitäin näyttää valmista. Siihen asti lueskelen Zimmermannin neulojan almanakkaa ja manailen itsekseni, että jätinkin kaikki puikot ja langat kotiin... ;-)