Olin eilen aloittamassa opintojani orientaatiopäivässä. Jälleen yksi eksyttävän sokkeloinen koulurakennus, jossa kerroksen ainoaan naistenhuoneeseen saa kävellä pari sataa metriä. Tuleepahan askelmittariin toimintaa, kun tuntien välissä laukkaa tyhjennyksillä... Kävimme tutustumassa uuden opinahjomme kirjastoon ja saimme lainausoikeudet, ja minä tietysti nappasin heti pari kirjaa iltalukemisiksi. Muuten päivä oli oikein antoisa ja tulevaisuus tuntuisi ihanan kutkuttavalta, jos ei tuo matematiikka siellä taustalla kummittelisi. Toivottavasti ensimmäiset tunnit tulevat pian, että pääsen selvyyteen siitä, meneekö taas kerran vinkuen yli hiusrajan vai ymmärränkö peräti jotakin. Huomenna alkavat opinnot ihan "aikuisten oikeesti", koko päivä ihmetellään tietoliikenteen saloja.

Käsityörintamalla ei tapahdu absoluuttisesti yhtään mitään, paitsi että langat lisääntyvät... uskomatonta, mutta totta. Olen täysin parantumaton. Posti toi nettikaupasta alkuviikosta 200 g Noro Kureyonia, ensimmäiset laatuaan tässä huushollissa, ja 400 g Fritidisgarnia - ihan kuin aikoisin lähiaikoina tossuja tehtailla? Samassa paketissa tuli neulakoukku, mutta koska pohjakangas uupuu edelleen, en pääse kunnolla kokeilemaan tuota uutta tekniikkaa. Eilen illalla kävin Lohjalla kuopuksen kanssa alennusmyyntejä katselemassa, ja eikös siltäkin keikalta tullut 500 g alennusainoa ja 300 g Fritidsgarnia lisää mukana kotiin. Olen siis viikon aikana lisännyt lankavarastoani 1,4 kg:n verran - tarvitseeko enää kenenkään ihmetellä, mistä tuo säädyttömän kokoinen lankakasa on kotini nurkkiin kertynyt?

Toisaalta, vuoden alussa posti on tuonut rutosti myös uusia käsityölehtiä, joita selailemalla saa hyviä ideoita lankojen käyttöön. Aiemmin ovat saapuneet jo Moda ja Suuri käsityölehti, ja menin ja ostaa pätkäytin pitkästä myös tuon uusimman Kauneimmat käsityöt-lehden. Eilen tuli Novitan uusin lehti, joka olikin ennennäkemättöämn paksu ja tuhti paketti. Ja harvinaista kyllä,  mallit miellyttivät minua lähes poikkeuksetta. Siitä lehdestä kyllä vielä jotain toteutan, sanokaa minun sanoneen! Ja tänään minua odotti työpaikan pöydällä paketti kirjoja; suurin osa oli työpaikan kirjastoon, mutta mukana oli myös ihan henkilökohtainen kirjatilaus eli Maija Paavilaisen Nurin - oikein, jonka odotin joulupukin tuovan, mutta eipäs tuonutkaan! Teos on oikeastaan ala-asteikäisille tarkoitettu käsityötuntien lähdeteos, mutta minusta siinä on niin herkullisia pikku töitä, etten osannut vastustaa kiusausta. Ja onhan minulla toki taka-ajatuskin - jospa esikoinen innostuisi tosissaan opettelemaan neulontaa ja ryhtyisi kanssani neulomaan... tuolta sitten löytyisi sopivia projekteja hänellekin toteutettaviksi.

Joten, nyt pitäisi panna puikot ja koukut heilumaan... Ainoa työ, joka tuon viime viikonlopun hillittömän huivirupeaman jälkeen on edistynyt, on äidin rajakarjalainen huivi, mutta lanka on niin ohutta, että jaksan sitä tikuttaa iltasella ehkä kymmenen kerroksen verran, ja sitten alkaa jo jotenkin tympiä. Joten olen päättänyt, että tänä iltana aloitan viikonlopun kunniaksi jotain sellaista, joka valmistuu pikaisesti. Nuo Norot tietysti houkuttavat hirveästi, mutta niitä ei oikeastaan voi millään tuhlata mihinkään päähänpistoprojektiin. Mielessä kävi, että voisin jostakin ei-niin-hinkulangasta neuloa vielä yhden tällaisen pikahuivin (samanlaisen kuin se sinikirjava), jonka toisin sitten töihin vakiolämmikkeeksi. Tai sitten teen  jotain tuosta uudesta neulekirjasta tai uusimmasta Novitasta tai ihan omasta päästä - se jää nähtäväksi. Suurta edistymistä ei kuitenkaan välttämättä ole luvassa, sillä kuten jo mainitsin, huomenna on opiskelupäivä.

Ai niin, täytyy kyllä mainita eilisillan merkittävin ostos: pleikkapeli Singstar Legends. Olen tuota "himoinnut" jo BB:n ajoista alkaen, ja tätäkin kyllä vähän toivoin, että joulupukki olisi sen minulle tuonut, mutta kun ei niin ei. Ja sitten esikoinen tuli viime viikolla aivan into piukkana luokkakaverin synttäreiltä kotiin ja kertoi, että he olivat kovasti "pelanneet" tällä ja voi itku kun meillä ei sitä ole, ja kyllä olis kiva kun se olis ja hän niin tykkäis laulaa... joten arvannette, että tällä kertaa äidin päätä ei ollut vaikea kääntää rahantuhlaamiseen...=) Joten eilinen ilta meillä hoilattiin - niin arvaatte varmaankin, vuoronperään Pikkuveljeä ja Hard Rock Hallelujaata... ja kyllä oli ihan kamalan lystiä! Jopa Aviosiippa, joka siis EI LAULA, tuli paikalle ja vetäisi Sweet Home Alabaman. Voi olla, ettei tänä iltana sittenkään neulota...