Vieläkö muistatte ne ajat, jolloin keskiviikko oikeasti oli pikkulauantai??? Silloin painuttiin likkojen kanssa baanalle, vähintäänkin yhdelle tai kahdelle tai joskus jopa viidelle tuopille... Voi niitä aikoja...=) Ei ollut silloin aviomiestä, lapsista nyt puhumattakaan, ja käsitöidenkin uusi tuleminen antoi vielä odottaa itseään. Silloin ei noustu yöllä helpottamaan yskivän lapsen oloa, ei kuudelta aamulla silittämään työvaatteita eikä pakattu seitsemältä hirveässä kiireessä lapsen reppuun uimakamoja...

No joo, kotona on siis ollut tänään ihan vaan tollanen keskiverto aamukriisi, kun esikoisen yskänuha sai kaverikseen lämmönnousun, mikä tarkoitti kotiinjääntiä. Normaalistihan tällaisessa tilanteessa meillä soitettaisiin mammalle ja papalle, ja olisihan toki voinut niin tehdä nytkin, mutta eivätpä ne mamma ja pappa sieltä Intian valtameren rannalta päiväntasaajalta olisi ihan työpäiväni aikana meille ehtineet... Onneksi on varamamma, joka on muutenkin hoitanut lasten iltapäivärutiinit varsinaisten isovanhempien lomaillessa - ja varamammalle kun soitti puoli kahdeksalta, tuntia myöhemmin tuli autollaan kotitiellä vastaan, eli hyvässä hoidossa on lapsi kotona, kun äiti bloggaa täällä duunissa.

Kuopus kertoi jo eilen hyvissä ajoin, että on uintia sekä tänään että huomenna, mutta miten se keskiäkäinen sitten illalla unohtuikin sohvalle huivia neulomaan ja telkkaria tuijottamaan, jäi pyykit koneeseen ja kuopuksen uimakassi pakkaamatta... =) Joten aamullahan ne hoidetaan ne asiat, jotka illalla jäivät tekemättä.

Neulehuivi edistyi eilen parin mallikerran verran, ja neulominen nopeutuu koko ajan, kun malli alkaa (viimeinkin!) olla muistissa ja silmukatkin vähenevät tasaisesti. Yksi asia vain oudostuttaa - langasta lähtee kuivaväriä sormiin koko ajan. Mistähän johtuu ja saapas sitten nähdä, kuinka paljon väriä lähtee, kunhan huivi on valmis ja pääsee kylpyyn... Onkohan Novitalla liian kovat tuotantopaineet vai missä mättää, kun vähän väliä olisi pientä narinan aihetta. Tuossa lankakerässä on jo tullut kaksi solmuakin vastaan... *ärrinmurrin*

Tässä on nyt mennyt pari viikkoa ihan ilman valmistuneita käsitöitä, ja pieniä paineita olisi saada ainakin yksi verkkopipa tehtyä sunnuntaina olevaa lätkäturnausta varten... Täytyy yrittää ahkeroida, mutta uniajastakaan ei voi enää tinkiä. Valmiiden käsitöiden esittelyn sijasta ajattelin ilahduttaa teitä ns. ruokareseptillä... Tein nimittäin viikonloppuna ihan omasta päästäni kehiteltyä sapuskaa, joka kelpasi vallan mainiosti myös jälkikasvulle, joten ajattelin laittaa muistiin tuon summittaisen ohjeeni:

Keskiäkäisen sunnuntaipasta

n. 500-600 g broilerisuikaleita marinadissa (hunajamaustettu sopii hyvin)

1 pussi (500 g) ruismakaronia tai jotain muuta maukkaampaa makaronia

1 prk kolmen juuston ruokakermaa

n. 5 dl maitoa

2-3 kananmunaa

mausteita: pippuria, kasvis- tai kanafondia, curryä, sipulijauhetta

juustoraastetta

uunivuoan voiteluun voita tai margariinia

Paista broilerisuikaleet pannulla kypsiksi. Keitä makaroni ohjeen mukaan melkein kypsäksi, sekoita lihat ja makaronit keskenään. Voitele sopivan kokoinen uunivuoka (esim. lasagnevuoka) ja kaada makaroni-lihaseos vuokaan. Tee munamaito: kaada ruokakerma, maito ja kananmunat astiaan ja vatkaa sen verran, että munat rikkoontuvat sopivasti. Lisää mausteita makusi mukaan, sekoita ja kaada munamaito vuokaan. katso että makaronit melkein peittyvät ja ripottele sitten pinnalle vielä ohut kerros juustoraastetta. Vuoka uuniin n. 225 asteeseen puoleksi tunniksi ja sitten vain syömään! Niissä perheissä, joissa lapset eivät nirsoile, voi ruoan sekaan laittaa kuullotettua sipulia, pakastevihanneksia, sieniä tms. Kokeilunhaluisempien kannattaa kokeilla myös muita valmiiksi maustettuja ruokakermavaihtoehtoja...