Hyvää ei koskaan odota liian kauan eli kuinka esikoinen sai viimeinkin torkkupeittonsa:

1619321.jpg

1619325.jpg

1619327.jpg

Lankoina tässä on käytetty kaikkia mahdollisia ja vähän mahdottomiakin varastosta löytyneitä, pääasiassa villaa ja villasekoitteita. Joukossa on nimettömiksi jääneitä sukkalankojen jämiä, mutta epäilemättä enimmäkseen Novitan seiskaveikkaa, Nallea ja Jussia. Saattaa siellä joukossa olla Wooliakin, en enää muista niin tarkkaan noiden isoäidinneliöiden sisältöä. Ne (12 kpl) valmistuivat jo aikoja sitten, en edes tarkkaan enää muista koska, ja lankojen päättelystä huolimatta homma jäi kesken moneksi vuodeksi. Jossain välissä olin jo aikeissa tehdä noista neliöistä itselleni hameen, mutta omatunto esti kuitenkin; olinhan tehnyt ne esikoisen torkkupeittoa varten. Viime kuussa sitten otin palat esiin, virkkasin ne yhteen ja aloin virkata reunusta. Peitto jäi kuitenkin kesken, kun piti saada työkaverin bolero ja kevätlahjat kouluun valmiiksi, ja toissapäivänä sitten otin peiton uudestaan esiin ja virkkasin sen kerralla loppuun.

Peiton mitoiksi tuli sitten kastelun ja kuivatuksen jälkeen n. 140 x 200 cm, eli ihan reilun kokoinen peite, käy tarvittaessa vaikka päiväpeitoksikin. Painoa oli 1285 g, joten kesäkuun kulutustili tuli avattua komeasti... =)  Ja fufoilukuukausi myös!