... mutta ei me kaaduta, väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta... " Lauantaina oli TikTakin konsertti, eikä varmaan otsikko sen enempää selityksiä kaipaa. Esikoisen lätkäjoukkueella on käynyt tuuri: pelaajien joukossa on yksi, jonka isällä on ohjelmatoimisto, ja sitä kautta TikTakin tytöt sitten kävivät konsertoimassa paikallisella koululla. Sali oli täynnä ja konsertti loppuunmyyty, ja tunnelma lievästi sanottuna erikoinen... olen minäkin elämäni aikana kerran jos toisenkin ollut konsertissa, olen ollut Tavastialla ja Alibissa, vanhassa jäähallissa ja uudella Areenalla ja monenkokoisessa paikassa siltä väliltä... harvemmin kuitenkaan on kanssayleisön ikähaitari ollut viisivuotiaasta seitsemänkymppiseen... =) TikTakin tyttöjäkin hieman alussa nauratti yleisön "jähmeys", tuollaiset alle kymmenvuotiaat kun eivät kovin herkästi intoile, varsinkaan vanhempiensa läsnäollessa... =) Mutta kyllä se tunnelma siitä vapautui, ja tunnin setin jälkeen nimikirjoitusjono ulottui ulko-ovelle asti - taisivat lähes kaikki konsertissa olleet (600 henkeä) käydä nimmaria pyytelemässä...

Kummityttöni oli perjantaista sunnuntain puoleenpäivään asti kyläilemässä. Aviosiippa oli jossakin päin Suomea ammattiyhdistyksen "vetäytymisreissulla" ja minulla oli siis omien (7vee ja 9vee) lapsosteni lisäksi vielä tämä nuori neitonen (11vee) huollettavana. Äitinsä pääsi lauantai-iltana nauttimaan argentiinalaisesta tangosta, kun kummityttö puolestaan pääsi meidän kanssamme TikTakkia kuuntelemaan. Vaikka viikonloppu näin olikin lähinnä ruoan laittoa ja lätkätreeneihin kuljettelua sekä yleistä kurinpitoa (haloo - onko YK:ssa?), ehdin kuitenkin iltamyöhällä hiljentymiskomentojen välissä myös tehdä käsitöitä: pesusieniä valmistui ainakin neljä ja i-cord-kransseja neljä - tosin ne ovat vielä viimeistelyjä ja koristeluja vailla. Joten arpajaisvoittojen kasa kasvaa pikkuhiljaa!

Aviosiippa kotiutui eilen illalla sillä aikaa, kun me muut olimme Hangossa juhlistamassa yhden tuttavani 60-vuotispäiviä. Anoppi oli hyvin huomaavaisesti lähettänyt mukana viisi paria neulomiaan villasukkia, joko omaan käyttöön tai myynti/arpajaisvoittotarkoituksiin. Lähetin kauniita ja kiitollisia ajatuksia anopin suuntaan, jälleen kerran...

Kuvia en näköjään tänne blogiini tai minnekään muuallekaan näköjään saa... mikä  lie kuvausblokki päällä, ja yleensä kotona konekin on niin varattuna Esikoisen pelitouhuille tai Aviosiipan sähköpostilukemisille, etten minä siihen sekaan ehdi. Tänään pitäisi minun mennä viemään Kuopus jumppaan, jos ei Aviosiippa saa tasapuolisuuskohtausta ja ilmoittaudu vapaaehtoiseksi viejäksi korvaamaan viikonlopun poissaoloa... joten todennäköisesti ilta menee auton ratissa ja kaupassa luuhaten.

Markkinat alkavat tosissaan painaa päälle, ja talvinen sää antaa edelleen odottaa itseään. Ei siinä mitään, kyllä minä mieluummin seison myymässä +5 asteessa kuin -25 asteessa, kuten yhtenä vuonna pari vuotta sitten, mutta kovin jouluinen ei tunnelma silloin kyllä ole. Menneen ajan markkinoiden yksi viehätys on juuri siinä, että useimmiten markkinoita saa viettää lumisessa ja jouluisen oloisessa maisemassa, Lohjan jylhän kivikirkon "varjossa". Lumeton maa on lähinnä masentava eikä yhtään jouluinen, eivätkä kojut nouse esiin harmaasta maisemasta niin hyvin kuin lumen keskeltä. No, ilmoille ei mitään voi, joten täytyy vain toivoa, että säätyyppi ehtisi vielä muuttua säädyllisen lumiseen ja talviseen...

Tänään juhlistimme pienen työporukan kanssa onnnistuneesti päätettyä projektia, ja meille tarjottiin rauhallinen ja pitkä lounas läheisen kauppakeskuksen ravintolassa - painonhallinnasta päätin antaa itselleni vapaapäivän... Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin pikaisesti hoitamassa muutaman ostosasiankin, kun nyt kerran siellä päin olin. Nyt pitäisi jo olla mukavasti materiaalia mm. noiden kranssien viimeistelyyn.