Olen ylittänyt itseni. Kyllä. Jo toinen sukkapari tässä blogissa saman viikon aikana, ja molemmat olen itse neulonut. Piirrettäköön ISO ruksi seinään jonnekin, ei meidän olohuoneeseen kuitenkaan... = ) Helmiksen sniikkereiden ohjetta piti kokeilla, mutta unohdin tulostaa sen, ja kun eilen olimme lähdössä Saloon katsomaan Esikoisen lätkämatsia, piti äkkiä saada jotain neulottavaa matkalle. Nappasin siis kolmosen bambusukkikset ja Luoja ties kuinka vanhaa Novitan Merinoa (sitä Woolin edeltäjää) mukaani, ja autossa istuessa aloin säveltää. Veikkaan, että nuotit osuvat aika likelle Helmiksen omia, mutta kun en ole näihin ohjetta käyttänyt, on pakko sanoa, että ovat ainakin 70 % omaa tuotantoa. Kärjestä aloittaminen ei ollutkaan sitten ihan kupponen teetä, vaan aloitusta väkersin aika monet kerrat, ennen kuin löysin itselleni soveltuvan tavan. Ja tässä nämä sukat:

2835426417_0e4f0a7acb.jpg

Nää on aikans kivat ja tää vois niinkuin pitää näitä aina kotona, kun vähänkin varpaita paleltaa. J a sit tää vois pitää näitä vaikka yöllä nukkuessaankin. Ja oikeesti, tää vois tehdä näitä useampia parejakin, ja vaikka siipallekin ihan omat.

Speksit:
Puikot: 3 mm bambusukkikset ja 3 mm Addin 60-senttinen pyörö
Lanka: Novita Merino, ostettu pussilankana joskus silloin, kun isä lampun osti
Kulutus: 56 g
Huomiot: Että mulla on epätasainen käsiala! Älkää katsoko tarkemmin, pliis! Muuten aivan ihanat, pehmoiset, lämpöiset ja kevyet jalassa, värikin lämmittää ja merino on ihanaa...

Yksityiskohtia: aloitettu kärjestä luomalla ensin 8 silmukkaa puikolle, poimimalla 6 silmukkaa lisää toisesta reunasta, lisäämällä ensin kuuteen silmukkaan kaksi ja sitten joka kerroksella 4 silmukkaa niin, että lisäykset ovat sukan sivuissa. Kun jokaisella puikolla (4 puikkoa) oli 10 silmukkaa, lisätty vielä 2 x 4 silmukkaa joka toisella kerroksella. Sitten neulottu sileää, kunnes teräosa on riittävän pitkä. Neljällä viimeisellä kerroksella ennen sniikkerin jakamista tasoneuleeksi neuloin 1. puikon loppuun ja 2. puikon alkuun 3 s nurjaa, ja tasona neulottaessa neuloin aina oikealla puolella 3 s nurjaa kerroksen alussa ja lopussa, nurjalla puolella 3 s oikeaa kerroksen alussa ja lopussa. Kun sniikkerillä oli riittävästi pituutta 42-numeroiseen jalkaani, yhdistin nurjalla kerroksella kantapäät 3 puikon päättelyllä ja niin oli sniikkeri valmis.

*****
Olimme siis eilen Salossa, missä Esikoisen joukkueella oli harjoitusmatsi Salon Leijonia vastaan. Edellisessä harjoitusmatsissa Esikoisen joukkue hävisi numeroin 0-7. Edellisellä Salon reissulla Esikoisen joukue hävisi numeroin 1-15. Eilen tilanne oli jo toinen. Vielä toisen erän alussa Nups johti 3-1, kolmannen erän puolivälissä tilanne oli vielä 3-3, ja Nups nousi tuosta vielä 4-3 johtoonkin, mutta sitten tapahtui jotain, ja loppunumerot olivat 4-6 Salon hyväksi. Tosin peli oli täysi kolmen erän matsi ja se pelattiin lentävin vaihdoin, joita Nupsilaisilla ei vielä ole ollut käytössään, joten lopputulos oli suorastaan mykistyttävän upea! Hallissa oli kylmä ja minä unohdin hanskat kotiin, mutta uskollisesti roikuin kamerani kanssa kahvion kaiteella kuvaamassa, kunnes oli pakko luovuttaa homma siipalle, joka nappasi Esikoisesta mm. näin vauhdikkaan kuvan, esikoinen siis kuvassa tuossa äärimmäisenä oikealla:

2835426473_8c174714e5.jpg?v=0

Kun kerran reissussa oltiin, minä halusin käydä paikallisilla kirppareilla, ja yhdelle ehdimmekin vielä lounaan ja Plaza-shoppailun jälkeen. Ei mikään turha reissu: itselleni hankin pienen pussillisen punaista lankaa (joulu lähestyy!) ja kolme virkkauslehteä, Esikoiselle Simpsons-dvd:n ja Kuopukselle kuusi erilaista puseroa ja yhden Witch-kirjan. Kannattava keikka, siis.

Kohta lähden noutamaan Esikoisen frisbee-golf-kentältä ja asetun perheen virallisten lätkäfanien kanssa kyttäämään, kuinka Finnkampenissa käy. Kun Sukkasatoa nyt on korjattu jo kahden parin verran, on aika keskittyä keskeneräisiin, ensimmäisenä uudestaan puikoille pääsee Kummitytön jakku, josta puuttuvat hihat.