Tänään on fiilikset katossa oikeastaan heti aamusta alkaen. Aurinko hymyilee ulkona liki pilvettömältä taivaalta, ja vaikka nokka on tukossa ja kurkkua karvastelee, olen hyvällä tuulella ja iloinen siitä, että on perjantai, viikonloppu on edessä mutta mikä vieläkin tärkeämpää, on edessä ystävän tapaaminen.

Maartsi tulee käymään pääkaupunkiseudulla ja tokihan me tytöt teemme tavanomaiset "pyhiinvaelluksemme" ensin Tapiolaan lankakauppaan ja sitten vielä Soukkaan lankakauppaan... Kerrankin minulla on ihan langanostofiiliskin! Katsotaan nyt sitten, mitä mukaan tarttuu.

Toissailtana keräilin jämälankakuukauden tarpeita varten jämälankojani kasaan ja lajittelin niitä hieman värin ja sortin mukaan. Minulla näyttäisi olevan ylivoimaisesti eniten vihreäsävyisiä puuvillalankoja ja -sekoitteita ja muitakin jämiä... Outoa?!? Miksi minulla sitten ei koskaan ole omasta mielestäni mitään sopivasti vihreää huviia tms. käyttöön? Ideoita jämälankojen käytölle etsiskelin mm. kirjasta, jossa on 201 erilaista virkattua blokkia, motiivia, projektia ja ideaa... Vielä ei ole rakentunut selvää kuvaa siitä, mitä tekisin, joten aloitin jotain aivan muuta...

Kuopuksellahan on käsi nyt paketissa jokusen viikon, mikä aiheuttaa jonkinasteisia ongelmia vaatetuksen suhteen, varsinkin kun ilmat kääntyivät näin kesäisiksi. Päätin siis helpottaa ongelmaa neulomalla kuopukselle hihattimen, kun on aika helppo pukea kipsikäden päälle ensin hihaton tai lyhythihainen paita, ja vetäistä sitten komeuden jatkoksi leveähihainen hihatin. Langatkin löytyivät helposti Samos-laatikosta: raidoittelen tasaisesti lilalla ja vaaleanpunaisella samoksella, resorit syntyvät kirkkaan pinkista Soon-langasta (samantyyppistä laatua kuin Samos). Hihatin lähtikin vauhdikkaasti matkaan ensin Mansikkapaikkaa katsellessa ja sitten vielä tunnin verran Tudors-saippista seuratessa... Tavoitteena on saada hihatin valmiiksi viikonlopun aikana, että on kuopuksella uutta päällepantavaa seuraavan kouluviikona alkaessa ja 9-vuotissyntymäpäiviänsä juhliessa (ne ovat ensi viikolla).

Tiesittekö muuten, miten kiehtova sarja on Olipa kerran Amerikka? Kuopus sai sen DVD:llä äidiltäni ja isältäni sairaslomansa lohduksi, ja eilenkin tuijottelin sitä hänen kanssaa Räveltämisen ohessa varmaan ainakin reilun tunnin...