lauantai, 1. maaliskuu 2008
Maa-maa-maaliskuu...
Tänään on ollut jonkinsorttinen pienimuotoinen lankakriisikin, kun lankahamsterien päättymisen kunniaksi siivosin käsityöjälkiäni pois olohuoneesta... Ajan säästämiseksi nimittäin levittäydyin tehokkaasti lankahuoneestani ulospäin *lebensraum!* ja olohuoneen sohva kun oli tukikohtani, oli sohvapöytänä palveleva rahikin sitten sen näköinen... Siinä oli suloisessa sekamelskassa sukkapuikkoja, pyöröpuikkoja, virkkuukoukkuja, vajaita ja täysiä lankakeriä, jo käytettyjen kerien vyötteitä, käsityökirjoja ja -lehtiä, parsinneuloja, mittanauha, vaaka, langanpätkiä täynnä oleva muovikippo... Onneksi en ottanut kuvaa ennen siivoamista...
Kun olin saanut sohvapöydän joltisenkin kuntoon, siirryin järjestelemään lankahuonettani. Sen pöytä on edelleen joulunaluskiireiden jäljiltä sotkuinen, saumuri nököttää pöydällä ja pöydän pintaa tuskin näkyy kaikkien nauhojen, nappien, ompelulankojen ja askartelutarvikkeiden alta. Seassa seikkailee KoolAidia ja neulepuikkoja, puolivalmiita töitä ja edelleen kappalekaupalla menneiden lankakerien vyötteitä... Pöytään en oikeastaan edes puuttunut, sillä koko huone oli muutenkin aivan kaaoksessa. Keräilin lankoja lattioilta laatikoihin, järjestelin vajenneiden laatikoiden lankoja uudestaan, sulloin valmiin ylituotannon yhteen tyhjenneeseen lankalaatikkoon ja siirsin olohuoneen puolelle siirtyneet lankalaatikot ja säilytys"tynnyrit" takaisin oikeaan osoitteeseensa. Kesken kaiken aloin miettiä, että minullahan pitäisi olla jossain sitä kirpparilta löytynyttä ranskalaista puuvillasekoitetta, jota voisin nyt tehollisesti muuntaa pesulappusiksi tai pesukintaiksi... Ja annas olla, kun ei juuri sitä lankaa löydy mistään! Mylläsin kaikki lankalaatikot läpi, toki aloittaen puuvillalankojen laatikoista (4 kpl), mutta ei jälkeäkään. Yksi vajaa kerä löytyi muovikassista, johon olen keräillyt vajaita lankakeriä jämälankatöihin käytettäviksi. Mutta loput 6-7 kerää, missä ihmeessä? Syöksyin lopulta jopa vaatehuoneen kimppuun, mutta turha toivo - langat pysyivät kateissa. Sitten mieleeni juolahti, että olihan minulla pari keskeneräistä työtäkin jossain: vessan matto kirpparilta löytyneistä poppanakuteista ja äidilleni tekeillä oleva kaulahuivi... Missä nekin ovat?
Tässä vaiheessa aloin olla täysin ihmiskontaktiin kelpaamatonta kamaa. Lapset tulivat kyselemään äidiltä milloin mitäkin ja saivat vastaukseksi vain yksitavuisia äyskäisyjä tai vielä pahempaa tekstiä... Aloin olla perin juurin pettynyt itseeni ja vihainen siitä, että saatankin a) hukata tavarani noin perusteellisesti ja b) purkaa ärtymykseni täysin viattomiin ihmisiin... Kunnes katsoin lankahuoneeni kirjahyllyä noin sadannen kerran ja yritin vaivata älynystyröitäni kertomaan, minne olin hukassa olevat tavarat tunkenut... Ja sitten kapusin jälleen kerran jakkaralle ja ryhdyin käymään läpi ylimmällä hyllyllä olevia laatikoita, järjestelmällisesti. Ja lopulta onni potkaisi! Noin viides laatikko, jota en siis sittenkään ollut katsonut vielä kertaakaan, paljasti sisuksistaan ensinnäkin päällimmäisenä sen vessan maton, sitten äidin kaulaliinan ja näiden alta löytyi pussi, jossa olivat kadonneet puuvillalangat sekä muutamia muitakin alitajuisesti kaivattuja keriä... puuh! Ja muistin sitten taas, että olin laatikkoa hyllylle laittaessani oikeasti ajatellut, että olisi fiksua kirjoittaa sen kylkeen tussilla, että "keskeneräiset työt". Niinpä niin.
Nyt aion mennä jatkamaan vessan mattoa sekä golfmailan suojusta, sillä tämän päivän siivoilut on nyt siivoiltu. Paitsi että lupasin Esikoiselle pelata hänen kanssaan shakkia... siis SHAKKIA! En ole pelannut peliä vuosiin, en enää sen jälkeen, kun veljeni aina peittosi minut kuusi-nolla joka kerta pelatessamme... No, ei hän ihan turhan takia ole avaruustutkija ja minä jotain aivan muuta... =)
Kommentit