Lankahamsterikuukausi on siis virallisesti ohi, pudotuspelistä ei vielä ole mitään tietoa, mutta tiedän kyllä sen jäävän omalta kohdaltani lyhyeksi, sillä lankakaupat työkaverin kanssa odottavat toteutumistaan. Surffailin tänä aamuna myös omaksi huvikseni parin nettikaupan sivuillakin, mutta taidan sittenkin odottaa sitä, että Lilyn langat pullahtavat Secret Wooliin... sitten voin samalla ostoskella puuvillaa ja uusia virkkuukoukkuja! Ehkä siihen mennessä on myös tullut seuraava liksa lomarahoineen ja viime vuoden bonuksineen... *huoks* Uusia töitä en enää lankahamstereihin saanut aikaiseksi, sillä aloitin illalla käsityön, jonkalainen on ihan eka kertaa meikäläisen puikoilla... Kehtaisko tuota kertoakaan... Olen neulomassa golfmailan suojusta, Knittyn ohjetta mukaillen... Ensi viikolla eläköityy yksi työkaveri, jonka kanssa olen testaajaurani alkuvaiheessa varsinkin ollut tiiviisti tekemisissä, ja joku sattui ohimennen mainitsemaan, että hän tulee varmaan eläkepäivillään golffaamaan innokkaasti, joten mitäpä sitä sitten sen enempää miettimään: vaikka osallistunkin myös yhteislahjaan, on mielestäni ihan paikallaan antaa pieni, henkilökohtainenkin lahja. Suojus on jo hyvällä mallilla, valmistunee jo tänään tai viimeistään huomenna, mutta puoleenyöhön mennessä se ei siis tullut valmiiksi. No, se kolme kiloa kumminkin ylittyi ja hyvä niin.

Tänään on ollut jonkinsorttinen pienimuotoinen lankakriisikin, kun lankahamsterien päättymisen kunniaksi siivosin käsityöjälkiäni pois olohuoneesta... Ajan säästämiseksi nimittäin levittäydyin tehokkaasti lankahuoneestani ulospäin *lebensraum!* ja olohuoneen sohva kun oli tukikohtani, oli sohvapöytänä palveleva rahikin sitten sen näköinen... Siinä oli suloisessa sekamelskassa sukkapuikkoja, pyöröpuikkoja, virkkuukoukkuja, vajaita ja täysiä lankakeriä, jo käytettyjen kerien vyötteitä, käsityökirjoja ja -lehtiä, parsinneuloja, mittanauha, vaaka, langanpätkiä täynnä oleva muovikippo... Onneksi en ottanut kuvaa ennen siivoamista...

Kun olin saanut sohvapöydän joltisenkin kuntoon, siirryin järjestelemään lankahuonettani. Sen pöytä on edelleen joulunaluskiireiden jäljiltä sotkuinen, saumuri nököttää pöydällä ja pöydän pintaa tuskin näkyy kaikkien nauhojen, nappien, ompelulankojen ja askartelutarvikkeiden alta. Seassa seikkailee KoolAidia ja neulepuikkoja, puolivalmiita töitä ja edelleen kappalekaupalla menneiden lankakerien vyötteitä... Pöytään en oikeastaan edes puuttunut, sillä koko huone oli muutenkin aivan kaaoksessa. Keräilin lankoja lattioilta laatikoihin, järjestelin vajenneiden laatikoiden lankoja uudestaan, sulloin valmiin ylituotannon yhteen tyhjenneeseen lankalaatikkoon ja siirsin olohuoneen puolelle siirtyneet lankalaatikot ja säilytys"tynnyrit" takaisin oikeaan osoitteeseensa. Kesken kaiken aloin miettiä, että minullahan pitäisi olla jossain sitä kirpparilta löytynyttä ranskalaista puuvillasekoitetta, jota voisin nyt tehollisesti muuntaa pesulappusiksi tai pesukintaiksi... Ja annas olla, kun ei juuri sitä lankaa löydy mistään! Mylläsin kaikki lankalaatikot läpi, toki aloittaen puuvillalankojen laatikoista (4 kpl), mutta ei jälkeäkään. Yksi vajaa kerä löytyi muovikassista, johon olen keräillyt vajaita lankakeriä jämälankatöihin käytettäviksi. Mutta loput 6-7 kerää, missä ihmeessä? Syöksyin lopulta jopa vaatehuoneen kimppuun, mutta turha toivo - langat pysyivät kateissa. Sitten mieleeni juolahti, että olihan minulla pari keskeneräistä työtäkin jossain: vessan matto kirpparilta löytyneistä poppanakuteista ja äidilleni tekeillä oleva kaulahuivi... Missä nekin ovat?

Tässä vaiheessa aloin olla täysin ihmiskontaktiin kelpaamatonta kamaa. Lapset tulivat kyselemään äidiltä milloin mitäkin ja saivat vastaukseksi vain yksitavuisia äyskäisyjä tai vielä pahempaa tekstiä... Aloin olla perin juurin pettynyt itseeni ja vihainen siitä, että saatankin a) hukata tavarani noin perusteellisesti ja b) purkaa ärtymykseni täysin viattomiin ihmisiin... Kunnes katsoin lankahuoneeni kirjahyllyä noin sadannen kerran ja yritin vaivata älynystyröitäni kertomaan, minne olin hukassa olevat tavarat tunkenut... Ja sitten kapusin jälleen kerran jakkaralle ja ryhdyin käymään läpi ylimmällä hyllyllä olevia laatikoita, järjestelmällisesti. Ja lopulta onni potkaisi! Noin viides laatikko, jota en siis sittenkään ollut katsonut vielä kertaakaan, paljasti sisuksistaan ensinnäkin päällimmäisenä sen vessan maton, sitten äidin kaulaliinan ja näiden alta löytyi pussi, jossa olivat kadonneet puuvillalangat sekä muutamia muitakin alitajuisesti kaivattuja keriä... puuh! Ja muistin sitten taas, että olin laatikkoa hyllylle laittaessani oikeasti ajatellut, että olisi fiksua kirjoittaa sen kylkeen tussilla, että "keskeneräiset työt". Niinpä niin.

Nyt aion mennä jatkamaan vessan mattoa sekä golfmailan suojusta, sillä tämän päivän siivoilut on nyt siivoiltu. Paitsi että lupasin Esikoiselle pelata hänen kanssaan shakkia... siis SHAKKIA! En ole pelannut peliä vuosiin, en enää sen jälkeen, kun veljeni aina peittosi minut kuusi-nolla joka kerta pelatessamme... No, ei hän ihan turhan takia ole avaruustutkija ja minä jotain aivan muuta... =)