Ei yhtään valmista pipoa, ei yhtään uutta pesukinnasta... Mitä ihmettä? No, vastaushan on siis se vaatevuori, jonka alle eilen hautauduin. Saatuani siitä pienen osan käsiteltyä ei ollut enää voimia edes käsitöihin... paitsi mitä nyt sitten istuin sohvalla ja yritin kehitellä virkattuun pesukintaaseen vähän kohennusta, mutta ei sekään luonnistunut väsyneenä. Purettuani viidennen aloituksen pistin "tyynesti" virkkuukoukun syrjään ja loin silmukat sukkapuikoille.

Neulottu pesukinnas edistyi ihan kivasti aamupäivällä istuessani sokerirasituskokeessa (tämä oli siis seurausta siitä maanantaisesta lääkärivisiitistä; verensokeri on vähän koholla ja verikokeisiin, mars mars!) työterveyslääkärikeskuksen käytävällä. Puolessavälissä kinnasta alkoi hatuttaa se, etten ollut tullut ottaneeksi mukaan pyöröpuikkoa, ja päätin jatkaa kinnasta vasta kotona, mistä puikko löytyy. Jouduin ihan älyttömästi purkamaan koko ajan, kun huomasin aina innolla neuloneeni väärää mallineulekerrosta jo parin sukkapuikon verran... =(

Onneksi hätä ei ollut kovin suuri, sillä kaukonäköisenä ihmisenä olin tänä aamuna huomannut ottaa mukaan myös toisen käsityön: Kuopukselle tuli tässä hankittua kaksin kappalein uusia talvitakkeja, ja tänä aamuna neiti sitten puki päälleen sen toisen, jota ei vielä kertaakaan ole käytetty. Siihen sopivaa pipoa eteisessä etsiessäni kauhistuin jälleen kerran, että kuinka voi olla mahdollista, ettei ole takkiin sopivaa pipoa!!! On roosanvärinen pipo, on valko-pinkkiraidallinen, on vaaleansininen ja lilansävyinen, kirjava, mutta liian ohut punainen jne. mutta ei siis yhtään kauniisti hieman tiilenpunaiseen taittuvaa punaista pipoa... Hätäratkaisuna laitoin neidille OSTOPIPON tai siis ihan aikuisten oikeesti kummitädin antaman kirsikanpunaisen fleecepipon päähän, ja painuin välittömästi lankalaatikoilleni kaivelemaan... Mukaan sokerirasitustestiin lähti sitten myös kerä punaista Ainoa sekä 6 mm:n pyörö, jolla sitten aloittelin neidille uutta pipoa, kun pesukintaan neulonta alkoi hiertää.

Tästä piposta tulee poikkeuksellisesti ihan normaalisti alhaalta päin neulottu pipa, tosin siihen se normaalius sitten ehkä loppuukin - malli löytynee taas kerran tuolta otsalohkon takaa, saa sitten nähdä mitä kaikkea kivaa pipoon keksin.

Huomaatteko muuten, että mikä tahansa ontuva tekosyy kelpaa mainiosti syyksi aloittaa taas yksi uusi työ, vaikka markkinoiden arpajaispalkintoja tässä vain pitäisi vääntää, ja kummitytönkin kaulaliinalle olisi varmasti tarvetta, kun pakkaset nyt ovat toden teolla alkaneet... =)