Millään ei jaksaisi edes ajatella, että huomenna vielä töitä. Ja ylihuomenna. Alkaa olla jotenkin NIIN loman tarpeessa.  Mutta jaksettavahan sitä vain on, kun ei ole enempää vuosilomaa plakkarissa kuin kaksi vaivaista päivää. No, kyllähän sitä, pari päivää, vaikka aidan vitsaksena.

Käsitöitä on taas tullut tehtyä, edes vähän. Uusi pipo itselle:

Lankoina Top Woolia (tummanvihreä) ja Gjestalin Superwash Sportia (vaaleampi vihreä). Ribbimalli lienee tuttu... öh, Uddevalla-kämmekkäistä. Puikot 3,5 ja 4,0 mm ja lankaa kului 60 g. Pingotukseen keksin ihan uuden jipon: puhalsin ilmapallon ensin alkuun, lätkäisin sen pipon sisälle ja puhkuin sitten sen sopivan kokoiseksi. Kastelin pipon suihkupullolla ja laitoin palloineen kuivumaan leveäsuisen maljakon päälle. Hyvä tuli. Suosittelen ihan kaikenkokoisten pipojen pingotukseen.

Virkkasin meille myös uuden ovikoristeen:

Tästä lintusesta tuli edeltäjiään aika paljon suurempi, pituutta taitaa olla sellaiset 25 cm nokan kärjestä pyrstöön. Lankoina taas sitä mitä sattui käden ulottuvilta löytymään, mutta sopan seassa on ainakin Topp e'Tån loput, keltaista Siljaa ja pinkkiä Samosta. Ja sitten ikuisiksi arvoituksiksi jääviä jämälankoja. Kuten ulko-ovemme ikkunan heijastuksesta voi päätellä, meillä on täällä Vihdissäkin ihan täysi talvi. Tälläkin hetkellä ulkona pyryttää, ja isäntä hävisi pihalle lumihommiin.

Kummipojan joululahja, isompi toukka, odottaa vielä tuntosarvia ja kenties jalkojakin. Kummitytölle luvattu vaaleanpunainen kolmiohuivi on edistynyt tänään hyvän matkaa, ja yhdeksäs Uddevalla-kämmekäspari on puolitiessä - NUPS-värityksellä. Katsotaan nyt, mihin jaksaminen riittää töiden ja joulusiivouksen lomassa.

***

Kävin tänään todella pitkästä aikaa perheemme mökillä. Nappailin kännykälläni kuvia maalauksellisista, lumen peittämistä maisemista. Ja mökin oven vieressä olevasta, minun taiteilemastani kuvasta. Maalasin sen ollessani alun toisella kymmenellä, jos en ihan väärin muista. Hyvin on säilynyt, vaikka on viettänyt jo noin 30 vuotta ulkona.