Eilisen itsesäälityssympatiankerjäysbloggauksen jälkeen olen taas palautunut omaksi, keskiäkäiseksi itsekseni, vaikka aina vaan väsyttääkin. Tuosta bloggauksesta oli muuten ihan jotain hyötyäkin, sillä olen varma, että toiveeseeni vastattiin...

Nimittäin - äitini soitti kesken työpäivän ja kertoi, että he ottavat lapset yökylään, kun tänään oli jo aiemmin sovittu yhteinen meno... Ei paljon puuttunut, etten kiljunut riemusta siinä puhelimessa - olin kyllä ihan cool, ettei äitini vain huomaisi minun riemastuvan niin luokattomasti... =) Ääh, on se vain niin ihanaa mennä kotiin, kun joku ei koko ajan roiku noin kuvaannollisesti paidan helmassa kiinni... Kotimatkalla oli sitten helppo piipahtaa tuossa matkan varrella Iikkeassa, ja tehdä tosi edukkaita ostoksia... Ja kotona tein minulle ja siipalle kaikessa rauhassa ruokaa vedettyäni ensin pyjaman päälleni ja luettuani uusimman Kotilieden. Ja ilta meni lankahuonetta kaikessa rauhassa siivotessa, siirsimme jopa jo erinäisiä viikkoja ko. huoneessa nojailleen ison lampunkin uuteen paikkaansa, eli sisustettu on!

Makuuhuoneessakin ehdin vähän pyörähtää, otin ajatuksissani yhden harmonikkakoulun haitarin kannen päältä ja selasinkin sitä... siis edistystä senkin asian suhteen...*virn*

Ja sitten tajusin äkkiä, että lauantainahan saan huusholliini kaksi saumuria ja yhden ompelukoneen kylään, ja saumurit ainakin jäävät ehkä vähän pidemmäksikin aikaa, joten nyt, kerrankin, voisin ommella vaikka uudet verhot koko huusholliin, ommella pari tyynynpäällistä, ommella muutamaan pöytäliinakankaaseen päärmeet ja ja ja... että näin.

Ja jotta tämäkin päivä olisi heti parempi, kävin aamulla työterveyslääkärin luona. Täti kertoi, ettei sokerirasitustestissä ollut ollut kohonneita sokeriarvoja, joten yay! Juttelimme kyllä ihan vakavasti aiheesta "keskiäkäinen kuntoon!", ja ehkä minä nyt sitten jostain vielä löydän uudestaan sen kadonneen motivaationi.

Kaikkien näiden hyvien uutisten päälle sokeriksi (tai öh, ehkä sittenkin pisteeksi i:n päälle) se, että sain SNY:lle menevää lahjaa mallikkaasti neulottua eilen illalla, ja tänä iltana sitten jatkoa seuraa... Ikävä kyllä huomisiltana on kokous ja perjantaina firman pikkujoulut ja lauantaina ompelutalkoot, joten liikaa aikaa tuohon viimeiseen ylläriin ei toki ole käytettävissä - yritän kuitenkin saada sen kiltisti sovittuun päivään mennessä valmiiksi ja lähtemään - omapahan on häpeäni, kun olen tänne asti sitä lykännyt.

On muuten ollut hauska seurata monen muun blogista salaisten ystävien paljastumista. Kaikenlaista kuhinaa ja arvailua on ilmassa, itse tosin en ole jaksanut kovin perusteellista salapoliisityötä tehdä - kaikkien näiden paljastusten jälkeen olen jo pystynyt eliminoimaan ehkä reilut kymmenkunta salaista ystävää, jotka eivät siis ole MINUN salaisia ystäviäni, mutta, mutta... joko en säännöllisesti lue salaisen ystäväni blogia tai sitten hän on vain osannut pitää suunsa sievästi supussa minulle saapuneiden lahjojen suhteen... =) Mutta ihan vähän jo jännittää, minne asti pitää itse jännittää...