Kesähän on jo tulossa, mutta torkkupeittoja ei liene missään huushollissa koskaan liikaa. Vai onko? Tässä huushollissa ei koskaan ole ollut sellaista itsetehtyä (vrt. ne kuuluisat suutarin lapsen kengät ja muuta katoavaa kansanperinnettä...), koska keskiäkäinen syvästi inhoaa a) pienten lappusten virkkaamista ja b) niiden pienten lappusten yhteenompelua tai -virkkaamista. Sen sijaan on ihan kiva virkata yhtä, mahdottoman suurta lappusta...


Tässä vaiheessa lappusella on kokoa ehkä metrin verran kanttiinsa, mutta eihän se vielä riitä kunnon peitoksi, joten lisää kerroksia!


Lopetin vasta, kun huushollissa ei kerta kaikkiaan löytynyt enää yhtäkään vajaata sinistä villasekoitekerää - eikä juuri niitä valkoisiakaan... Tässä peitto vastavalmistuneena, kaikki langanpätkätkin ovat vielä tallessa.

Pikainen kylvetys huuhteluainevedessä, muutama märäksi puserreltu pyyhe ja about 150 nuppineulaa myöhemmin... Peitto on levällään parisängyssämme (onneksi mies lähti tänään työmatkalle ja on autuaan tietämätön siitä, että sinivalkoinen peitto valloitti vuoteemme) kaikenlaisten pyyhkeiden päällä.


Tuosta se lähti...


Ja tässä on matkan pää.

Peiton keskiosan mallia on otettu jostakin Kauneimmat käsityöt -lehdestä, joskin sitä mallia on vain tuo keskikukkanen ja muutamat ensikerrokset. Sitten homma onkin ihan puhtaasti keskiäkäisten kulmakarvojen takaa, tai mitä mallia tuossa nyt sitten on, pelkkää pylvästä ja kulmissa vähän väljennystä, siinä se. Ulkoreunuksen idea löytyi myös jostain toisesta Kauneimmat käsityöt-lehdestä, mutta toteutus on kyllä taas ihan minua.

Lankoina tässä on ainakin Decoa, Isoveljeä, seiskaveikkaa, Nallea, Woolia, Clown-sukkalankaa, Jussia, Ainoa ja Pirtaa, lisäksi on erilaisia nöttösiä vanhoja lankoja, joiden nimistä ei mitään havaintoa. Varsinainen sekametelisoppa siis. Painoa peitolle tuli 860 g, ja mitat pingotuksessa ovat 160 x 180 cm, joten ei mikään ihan pikkuinen peitto tämä. Kunhan tuo tuosta kuivuu, ja sattuu kaunis päivä, käyn vielä kuvaamassa peiton hieman otollisemmissa olosuhteissa.

Nyt on niin vauhti päällä, kun tuon peiton virkkaamiseen meni vain kolme päivää, oikeasti, että seuraavan peiton langat on jo kaiveltu esiin jämänöttösvarastoista. Seuraavan peitteen värimaailma on ruskea, joten siitä tulee luultavasti olohuoneemme asukki. Tuosta sinivalkoisesta en vielä tiedä - ehkä se jää kotiin tai sitten muuttaa mökille.
***
Taistelukalamme PasiAnna muutti tänään uuteen kotiinsa. Hyvin tuntuu viihtyvän. Ensi viikolla hankitaan sille (ehkä) jotain kavereita sinne.