Ai nousi vai? Äkkiseltään en muista, että näin pahasti olisi kaamos käynyt niskan päälle koskaan. En toki ole itsekään syytön, pari reipasta kävelylenkkiä ja salikäyntiä ja muutenkin enemmän huolenpitoa omasta itsestä voisi auttaa tilannetta, mutta minkäs teet. Onneksi edes pikkusen helpottaa, kun ei enää ollut rumbitaa eilen. Pojan lätkäaikataulu ei vain helpota, tällekin päivälle olisi ollut tarjolla -95 -joukkueen peli, mutta onneksi isänsä jo sentään pisti stopin tähän. Tai siis jos ei peli olisi alkanut niin myöhään, niin olisihan esikoinen sitten saanut mennä, mutta kuulema on ihan liikaa tullut myöhäisiä iltoja nukkumaanmenon kannalta. Niinpä niin, se pelin aiheuttama rasitus ei sitten yhtään haittaa...

Teisa, meillä on onneksi perheessä se työnjako, että kun mies on joukkueen huoltaja, hän hoitaa pojan viemiset ja hakemiset, kun yleensä on itsekin paikalla. Minä menen katsomaan matseja, hoidan varustehuollon ja pyykkäämiset, eväät ja muistuttamiset... ja ne verkkopipot kaikille tarvitseville... =) Minulla on sitten "päävastuu" kuopuksen menoista, tosin usein isäntä vie tytön esim. partioon, sillä minun on käytännössä paha lähteä niin aikaisin töistä, kun minä olen se, joka aamulla katson lasten kouluun lähdön. Mutta kyllä tämä näinkin jo rassaa. Onneksi esikoisella ei kovin kauas noita reissuja vielä ole, Hyvinkäälle, Riihimäelle ja Tuusulaan, jonkun kerran on käyty Salossa ja Raisiossa harjoituspelejä pelaamassa, mutta pääosin matsit ovat sitten Helsinki-Espoo-Vantaa -linjalla. Eikä tämä minua muuten rassaisi, mutta kun olisi noita muitakin - siis omia - harrasteita. Sen verran itsekäs olen ja aion ollakin, että minulla pitää olla myös "omaa" elämää, en halua enkä aio elää pelkästään lapsieni kautta ja lapsilleni, vaikka he elämäni tärkein asia ovatkin. Nähtäväksi jää, miten paljon pääsen sitten jatkossa pojan perässä kulkemaan, jos ja kun harrastus vie pitemmälle, mutta se on sitten sen ajan murhe.

Eilen onnistuin taas pääsemään Selloon ostoksille, ja nyt on sitten pari hankintaa joulupukin konttiin tehty. Totesin myös, että nettiostaminen on kyllä kiireisen perheenäidin pelastus, naputtelin eilen vähän tilausta ja taas tuli pari joululahjaa hoidettua!

Osallistun Joulumuorin yllätysvaihtoon, ja havahduin siihenkin taas kerran viime tipassa. Pitkin syksyä olen käynyt vaivihkaa "vakoilemassa" vaihtoparini blogissa, mutta oivallus antoi odottaa itseään ihan viime hetkeen asti. Huomenna pitäisi viimeistään vaihtopaketin lähteä, joten tänä iltana on aika viimeistellä yllätys. Eilen illalla piti vielä yksi juttu tehdä itse kyseiseen lahjapakettiin, jotain pientä, josta ei voi vielä täällä kertoa muuta kuin että lankaa kului 40 g. Tällaista tämä joulunalusaika on, täynnä hyshys-juttuja... =)

Huvittaa kovasti tämä ostoksilla käyntini: kävin Sellon Partio-Aitassa etsimässä kuopukselle partiopaitaa (lähinnä sellaista sinistä collegea, joita sudenpennut käyttävät), mutta siellä oli kokoja vain 152 cm asti. Neiti on nyt jo 153 cm pitkä, joten en ryhtynyt valmiiksi niukkaa paitaa ostamaan, vaan myyjän kehotuksesta katselin muissa kaupoissa, josko olisi paitaa löytynyt. Toivotonta. Vasta palattuani tyhjin käsin siltä reissulta tajusin, että olisinhan kuitenkin voinut sitten ostaa sen varsinaisen partiopaidan, sillä neiti tuosta tuskin ihan mahdottomiin venyy enää. Joten eilen suuntasin uudestaan Partio-Aittaan. Katselin partiopaitoja ja totesin, että naisten S-koko olisi tällä hetkellä varmaan sopiva, mutta arvelin myyjän olevan oikeassa, kun hän kehotti ottamaan reilun koon, sillä paidan alle olisi hyvä mahtua vaikkapa pitkähihainen T-paita jossain tilanteessa. Päädyin siis valitsemaan M-koon, mutta sitäpä ei sitten ollutkaan paketissa, ainoastaan avattuna mallipaidaksi. Menimme välillä tutkimaan reppuja, ja kun palasimme, myyjäpoika etsi mallipaitaa, muttei löytänyt, ja tuumi sitten, että olimme tainneet vertailla kahta S- kokoista keskenään. Otimme sitten ruskean M-kokoisen paidan ja tutkimme koon uudelleen, olin edelleen päättänyt hankkia reilun. Poika soitti Tapiolan liikkeeseen, jossa paitoja oli, ja lupasi, että M-kokoinen sininen paita olisi tänään torstaina noudettavissa Sellosta. Harmittelin hieman, että pitäisi vielä kerran sinne mennä, mutten jaksanut lähteä Tapiolaankaan. Olin sitten jo matkalla kotiin, kun puhelimeni soi, ja myyjäpoika soitti, että se M-kokoinen mallipaita olikin ollut sovituksessa siinä vaiheessa, kun ihmettelimme tilannetta. Jeps. On sitä yhtä paitaa nyt sitten haettu ihan riittävästi. ;-)

Kuopus on yllättänyt meidät iloisesti muutaman viime viikon aikana koulumenestyksellään. Eilen isäntä oikein asiasta tehden soitteli minulle töihin, että neiti oli saanut ympäristöopin kokeestaan luokan parhaan arvosanan. Viime viikollahan äidinkielen kokeesta (ja neidillähän on dysfasia...) oli tullut täydet pisteet. niinpä arvelimme, että pientä palkintoa olisi hyvä hankkia, ja niin mukanani Sellosta tuli Wincx-DVD. Kyllä kuopus sitten olikin mielissään, että hänen suorituksensa näin korkealle arvostettiin. Meidän perheessämme kun koulumenestyksestä ei yleensä palkita muuten kuin sanallisesti, sillä minun mielestäni lasten ei pidä rahan vuoksi hakea koulumenestystä. Koulunkäynti on heidän työtään, ja he tekevät sitä itseänsä ja tulevaisuuttaan varten. Toisinaan on kuitenkin mukava palkita ihan yllätyksenä lapsia silloin, kun he mielestämme sen ansaitsevat. Ja nyt Kuopus oli kyllä palkintonsa ansainnut.

Ulkona on edelleen aivan pimeää, vaikka auringon piti nousta jo tunti sitten. Kyllä se varmaankin jossain tuolla pilviverhon takana tiirailee, vaikka vaikea on uskoa... *huoks*