Omituisen väsymyksen kourissa pyöriessä eilen illalla ei mikään valmiiksi aloitetuista käsitöistä maistunut ollenkaan! Istuskelin tietokoneella pohtien, että mitähän tekis, ja sitten netti lakkasi toimimasta. Että ketutti! Onneksi alkoi pelittää taas tänä aamuna, mikä lie hikka sille tullut iltasella, tai sitten se vain päätti, että rouva on nyt sitten ihan riittävästi istuskellut ruudun edessä... selvästi miespuolinen rakkine!

Siis päässä oli ihan selvänä ajatus, että jotain kivaa haluaisin väsätä sukuun syntyneelle, vain viikon vanhalle nuorukaiselle ja tämän isosiskolle, joka kuulumisien mukaan kamppailee pahahkon isosisko-pikkuvelikateussyndrooman kourissa... Etsin siis netistä jotain kivaa pientä poncho-ohjetta 2-vuotiaalle neitiselle, kun kone kieltäytyi yhteistyöstä. No, turvauduin sitten vaatimattomaan käsityölehtien ja netistä tulostettujen ohjeiden kokoelmaani (n. 4,5 hyllymetriä tavaraa), mutta kesken kaiken silmiini osui jokin vuodelta yksi ja kaksi peräisin oleva vauvaneuleiden kokoelma, josta sitten bongasin tuon perusperusvauvapipan ohjeen. No, sehän piti sitten heti saada puikoille, ja kolmosen puikoilla ja ohuenohuesta vauvalangasta (Gjestalin Baby Ull, 100 % merinovilla) tikutellen myssyneulos on jo yli puolenvälin. Yötähän siinä meni jonniin verran (yhdeltä petiin) ja tänä aamuna yksi puolitoistatuntinen työpalaveri, mutta hyvällä tuurilla myssy saattaa olla pingotteluvalmis jo tänä iltana.

Mutta sitten se isosisko... Haluaisin kovasti tehdä jotain vähän isompaa, että isosiskokin tuntisi olevansa arvostettu ja tärkeä, nyt kun huomiota varastamassa on se pikkuveli. Siksi ajattelin, että pikkuinen poncho tai bolero, siihen sopivat huivi ja hattu voisivat olla kova juttu. Tai sitten pelkästään huivi ja hattu. Tai pelkkä poncho... Juuri nyt ei tekisi mieli yhtään säveltää, ei jaksaisi ajatella, vaan valmis ohje olisi kiva yllätys... kuvakin kelpaisi...=) Ehkä se tästä. Lankaa olisi, Lanettia yhteensä 200 g kahta eri pinkkiä ja vaaleanpunaista, joista varmaan jotain tosikivaa saisi...

Työpäivä on tähän mennessä ollut matalalentoa pahimmasta päästä, ja nyt on korkea aika saada kunnollista (!) kahvia edes kerran päivässä. Joten arrivederci, minä juon nyt kahvia!