Ei jaksa ottaa kuvia, mutta eipä ole mitään valmistakaan näytettäväksi. Sen sijaan, jos olisi aikaa kuljeskella ulkona, voisi ottaa kuvia uskomattoman kauniista talvisesta luonnosta. Minä ihailen sitä pääasiassa työpaikan ikkunan takaa, sillä töihin lähtiessä on pimeää ja töissä palatessa - niin, pimeää. Mutta tähtiä näkyy... 

Uuden vuoden kunniaksi olen yrittänyt ryhdistäytyä henkisesti kuskaamalla viimeisetkin käsityökamppeeni pois talon pikkuhuoneesta, jotta isäntä pääsisi maalitelansa kanssa tekemään remppaa. Jotenkin vain tuokin on jäänyt tekemättä, mutta nyt alan olla ihan aikuisten oikeesti voiton puolella, huoneessa on käsityökamaa enää pari pientä laatikollista lankaa... Parakissa järjesteltyä vaikeuttaa keskellä lattiaa rojottava puolitoistametrinen vaatekaapisto, jonka saa siitä pois vasta sitten, kun pikkuhuone on rempattu, ja sinne on siirretty arkiolohuoneesta kirjahyllyt, jonka jälkeen arkiolohuone on rempattava, että tuon vaatekaapin saa sinne... jep, taidatte tuntea kuvion. Vaatekaapin taakse jää ikävästi pari laatikollista lankaa, joiden kutsun kuulen, mutta en voi auttaa - en jaksa siirtää tuota rohjaketta sen vertaa, että saisin laatikot pois sieltä takaa.

Vuoden vaihtumisen kunniaksi päätin, että rajoitan langan ja käsityökirjallisuuden hankkimista määrittelemällä itselleni kuukausittaisen määrärahan. Ajatuksena ihan kaunis, mutta todellisuus... IK:n tilauksen jätin uusimatta, mutta sen sijaan tilasin itselleni IC:n. Suuren Käsityölehden olenkin peruuttanut jo aikoja sitten, ja toistaiseksi olen onnistunut myös nujertamaan sitä uudelleenkaupanneet lehtimyyjätkin. Moda tulee hetken aikaa jollain erikoissuperhypertarjouksella, mutta kunhan se päättyy, niin ei tule taas vähään aikaan. Ja Novita vielä tuossa roikkuu, mutta en taida enää tälle vuodelle maksaa klubijäsenyyttä - ei siitä ole minulle mitään hyötyä tähänkään mennessä ollut. Joten menin sitten katsomaan Hobboksin alennusmyyntiä ja tilasin pari kirjaa. Hupsista! Tuossa vaiheessa en tuntenut suurta murhetta, sillä olin vielä kulutuksen suhteen turvallisesti alle asettamani kuukausirajan...

Lankaostoksille lähtemistä olen karttanut tehokkaasti. Mutta sitten hairahduin kokeilemaan erästä perin koukuttavaa peittomallia tädin synttärilahjasta ylijääneillä Puroilla... Lankaa oli jäljellä kaksi enemmän tai vähemmän vajaata kerää, ja tuumasin, että jatkan sitten muilla langoilla, mutta mitä pidemmälle pääsin, sitä varmemmaksi tulin, että kyllä tätä on jatkettava ihan Purolla. Onneksi on Ravelry, sillä postihenkilö on parhaillaankin polkemassa minulle paria kerää, pelkkien postikulujen hinnalla (no, Itellan hinnat huomioiden ei se ilmaiseksi tule, mutta kuitenkin... ). Ihania ihmisiä tuntuu olevan maailma pullollaan. Toivottavasti tarjouksia tulee vielä lisääkin, mutta jos ei tule, pitää lähteä kauppaan. Peitosta on tulossa lapselle torkkupeitto, joten suurensuurta siitä ei pidä tullakaan, kohtuullinen kuitenkin.

Kummitytön vaaleanpunaisen huivin jo esittelinkin edellisessä postauksessani, ja koska olen luvannut virkata myös kummitytön äidille huivin vastineena erinäisistä ystävällisistä palveluksista, jotka hän on minulle viime aikoina tehnyt, olen tässä mieluillut tuon huivin aloittamista. Väritoive on ollut selvänä, mutta sitten tyssäsi. Päätin tehdä huivin eri mallilla kuin tyttärien (molemmat ovat kummityttöjäni, ja vanhempi sai minulta keväällä ylioppilaslahjaksi huivin), mutta tuohon malliin vaaditaan paksumpaa lankaa. Ostinkin jo markkinoilta yhtä, mutta se ei ollut riittävän paksua. Mikä neuvoksi? Varastossa oli sopivanväristä Ainoa, mutta sitä on liian vähän - damn! Ja taas Ravelry apuun! Sieltä löytyikin avulias neuloja, jolla oli riittävästi lisää oikeanväristä Woolia, jotta voin virkata sitä kaksinkertaisena. Ja jos nyt sitten vahingossa ostinkin myös jumalaisenväristä Jitterbugia, niin ei puhuta siitä, eihän????

Ja nyt olenkin sitten jo hienosti ylittänyt kuukausimäärärahani, mutta toisaalta - helmikuu on lankahamsterikuukausi, ja sen määrärahat voi oikeastaan käyttää siis jo etukäteen - eikö vaan??? *ja näin itsepetos jatkuu...*