Ei kuitenkaan johdu suklaasta tai mistään sellaisesta, jonka olisin syönyt, vaan hyvä maku jäi suuhun viikonlopusta.

Lauantaiaamuna pakkasin autoon kaikenlaista kivaa, pari tuolia ja useammankin projektin (toiveajattelua...) ja suuntasin KIPpailemaan Hämeenlinnaan, Villa Mokkaan. Tein matkalla pienen koukkauksen naapurikunnan puolelle ja noudin matkaan mukaan Raijiksen. Matka vilahti ohi hetkessä höpötellessämme pitkästä aikaa mukavia...

Onneksi Raijikselle Hämeenlinna on tutumpi kuin minulle, olisin ollut kyllä hieman sormi suussa Villa Mokkaa etsiessäni, mutta Raijis osasi asiantuntevasti opastaa meidät ensin Wetterhoffille (hyi olkoon, lankakauppa!) ja sitten vielä Villa Mokkaan. Wetterhofille jo jäi osa rahoistani (en saanut nujerrettua sisäistä sulovileeniäni, enkä kyllä edes kauheasti yrittänytkään...), sillä sieltä löytyi kaipaamaani kampavillaa sekä hauskaa alennusmyyntilankaa, jota Raijiskin osti, tosin eri värisenä.

Villa Mokassa valtasimme ihanan sohvan, juttelimme mukavia ja luimme neulekirjoja ja lehtiä, nautimme hyvästä kahvista ja ihanista muffinseista ja tulihan sieltäkin vähän lankaa ostettua... Tottakai Mokkasukkaa, vaikka en sukkia neulokaan... Lisäksi ostin Hjertegarnin Soonia, jota minulla oli kotona muutamia keriä odottamassa inspistä tyttären joksikin - en tiedä miksi. Mutta nyt on helpompaa se inspiksen etsintä, kun ostin pari kerää lisää sopivia värejä. Itselleni ostin ihanan vihreää Soonia, ja tyttären uutta kesähattua varten herkullisen vaaleanpunaista Soonia. Tuo herkullinen vaaleanpunainen oli niin herkullista, että se päätyi heti lauantai-iltana Belliveau Cove - hatuksi. Neiti ei ole uutta hattuaan vielä nähnyt, mutta toivottavasti kelpaa. Ja lankaakin jäi sopivasti sen verran, että niistä sekä parista muusta jämälangasta saan jossain välissä virkata neidille oman Pelagia-huivin.

Kaikkein paras maku suuhuni kuitenkin jäi ihmisistä: paikalla oli saapuessamme Villa Mokan emännän lisäksi Sisko (tämän ainakin olin kuulevinani hänen nimekseen), ja paikalle saapui sitten vielä jossain vaiheessa ensin Anna sekä Merja tyttäriensä Julian ja Susannan kanssa. Neulojien mutkattomaan tapaan juttu luisti heti alusta asti ilman taukoja, ja pois maltoimme lähteä vasta viimeisinä, sentään ennen kaupan sulkemisaikaa...=)

Tulihan siinä samalla toki tikuteltuakin: kuopuksen torkkupeiton toinen "värikynä" neuloutui hyvää vauhtia, ja välillä virkkasin itselleni Novitan Maxista lörppähattua. Kumpikaan ei tullut paikalla valmiiksi, mutta hattu virkkautui sitten kotona loppuun ja toinen värikynä valmistui eilen illalla, ja kolmaskin on nyt jo puikoilla. Tällä menolla taidan sittenkin saada peiton valmiiksi kesäkuun aikana.

****

Vierailuni Pirin luona sai aikaan ihan uudenlaisen puutarhainnostuksenkin. Eilen, kun olin saanut itseni vuoteesta ylös, kaivoin kaapista työhanskat ja päätin lujasti, että aamiaistakaan en syö, ennen kuin olen saanut pari kukkapenkkiä kuntoon. Luja tahto ja kova nälkä näköjään ovat hyviä kumppaneita silloin, kun pitää saada valmista aikaan, sillä lopulta olin laittanut neljä kukkapenkkiä uuteen uskoon ja Piriltä saadut perennat olivat kaikki löytäneet ainakin väliaikaisen paikan. Kukkapenkkiremontti jatkuu, mutta seuraavaan vaiheeseen taidan jo tarvita aviosiippaa apuun, sen verran kipeinä olivat KAIKKI paikat eilisen rehkimisen jälkeen... Olo oli välillä kuin "Suomen vahvin nainen" -kisassa, kun roudasin juoksujalkaa 50-litraista kukkamultasäkkiä pihan reunasta toiseen... =)

****

Ja kun on kerran hommailussa alkuun päässyt, niin antaa mennä vaan. Kunhan olin saanut käytyä suihkussa ja vähän murua rinnan alle, niin sitten alkoi huhkinta sisällä huushollissa. Kuopuksen huoneesta on pitänyt jo aika kauan tyhjentää pari isoa muovilaatikkoa parempaan käyttöön (=äidin langoille), joten nyt tartuin toimeen, tyhjensin laatikot pahvisiin ja tulin samalla siivonneeksi kuopuksen huonetta muutenkin. Ja langat saivat taas uusia koteja. Lankahuonetta kun oli pakko järjestellä, se alkoi jo uhkaavasti tursuta olohuoneen puolelle. Nyt on langat laitettu taas järjestykseen - kun vielä muistaisi mistä ne nyt löytyvät... Ja kyllä hävettää... muutamaa kerää lukuunottamatta lykkäsin kaikki uusimmat hankinnat samaan laatikkoon, ja ne melkein jo täyttävät yhden tuollaisen Ikean muuttolaatikon... Pahaksi on päässyt tämä hamstraus, eikä loppua näy. Olisikohan jossain jo kehitteillä jonkinlainen lanka-antabus??? Postissakin on vielä tulossa lankoja jossain vaiheessa, ja Secret Woolin varastoillakin saattaisi päästä käymään tässä lähiaikoina... Jostain päästä lienee syytä ryhtyä vähentämäänkin.

****

Että tällaista ahkerointia on ollut. Tänään pesue kotiutuu lyhyeltä mökkilomaltaan, huomenna on tiedossa tytön kanssa lastenlinnassa istumista, kun hänelle tehdään puolen vuorokauden mittainen EEG-seuranta, ja keskiviikkona on viimeinen työpäivä ennen lyhyempää lomajaksoa. Pitääpä muistaa, että kaloille olisi hankittava "lomaruokaa" ja pakattavakin olisi tässä pikkuhiljaa... Varsinkin niitä lankoja mukaan. Ehkä mökillä oleilu inspiroisi saamaan aikaan sinne verhokapat samalla mallilla kuin Kuopuksen huoneeseen. Tai edes aloittamaan.